26.4.2013

Dark Lord Day!

Näissä oluthommeleissa on välillä vähän kummallisia kulttijuttuja ja usein tuntuu, että puolet oluen mausta tulee siitä miten hankalaa sitä on hankkia. Tämä tuntuu olevan erityisen totta Westvleren 12 kanssa. Kyseistä olutta saa Westvleren luostarin ovelta tiettyinä viikonpäivinä ja silloinkin vain rajoitettuja määriä. Muutama vuosi sitten luostari tarvitsi lisää rahaa rakennusprojektiin ja tekivät vähän enemmän olutta ja myivät sitä vähän laajemmalla jakelulla, Helsingissäkin muutamissa olutravintoloissa on tätä harvinaisuutta siis myynnissä. Tuli maistettua vihdoin, ei todellakaan huono olut, mielenkiintoiset samppanjatyyliset kuplat, mutta odotukset olivat korkeammalla.

Three Floyds Brewing Illinoissista lataa vähän kovemmat panokset. Heidän Dark Lord Imperial Stouttia saa ostaa vain yhtenä päivänä vuodessa joka on siis huomenna. Tämän päivän ympärille on vuosien varrella syntynyt pienimuotoinen festivaali. Ensin pitää ostaa lippu festivaaleille, sitten pitää päästä paikalle huhtikuun 27. päivä. Tämän valitset yhden viidestä jota otetaan panimolle tiettyinä kellonaikoina. Sitten voit vielä voittaa raaputusarvassa oikeuden ostaa tynnyrikypsytettyä versiota. Kuinka monta pulloa kukakin voi ostaa määräytyy sen mukaan kuinka monta ihmistä festivaaleille saapuu ja paljonko tämän vuoden erä on. Vuonna 2010 festivaaleille saapui 12000 ihmistä, josta seurasi ymmärrettävästi kaaos. Seuraavana vuonna lippuja rajoitettiin ja myytiin 6000. Tällä hetkellä en löytänyt ebaystä yhtään myytävänä, mutta hinta kuulemma nousee aika korkeaksi. Varsinkin koska Dark Lordia olisi tarkoitus kypsyttää 5-10 vuotta. Tätä olutta on melko turha odottaa näkevänsä edes missään Euroopassa, mutta eipä ole siellä Karhua, tai no vaikka sahtia.

5.4.2013

Gin Craze

Gin Lane (William Hogarth 1751)
Veroilla ohjattu alkoholipolitiikkakin on usein mielenkiintoista, kuten täällä kotimaassakin on huomattu välillä. 1600-luvun lopulla Englanti vaihteeksi hermostui Ranskan meininkeihin ja alkoi kiukutella, tuohon aikaan yksi englannin suosituimmista juomista oli ranskalainen brandy. Tämähän oli kuninkaalle ja hallituksella ikävää ja olikin vain loogista alkaa suosia lähialkoholia, ja kuninkaan kotimaasta eli Hollannista tulevaa alkuperäistä ginia, eli jeneveriä. Brandyn tuontitulleja nostettiin ja ginin laskettiin, samalla myös rikottiin tislaamomonopoli ja helpotettiin tislaamon perustamista siten, että kuka tahansa pystyi sellaisen perustamaan, niin ja tietenkin oli myös järkevää nostaa oluen verotusta.

Vuoden 1694 jälkeen gini maksoi vähemmän kuin olut, melko varmasti ranskalaisen brandyn kulutus myös romahti kuten oli tarkoitus. Giniä meni sitten senkin edestä, 71 miljoonaa litraa vuodessa, joka on suurinpiirtein 10 kertaa nykyinen kulutus englannissa. No tästäpä sitten seurasi se, että kaikki alemmat luokat olivat kännissä lähes kokoajan, myös naiset. Seurauksena oli sitten kotien hajoamista ja kuolleisuus tietenkin raketoi kun ihmiset alkoivat kuolla välillisiin ja välittömiin syihin. Kerrotaan taloista joissa giniä tarjoiltiin ja sammuneet kannettiin kellariin josta sitten herätessään kiipesivät takaisin ylös ja jatkoivat juomista. Myös hiukan odottamattomampia seurauksia oli. Koska duunareista osa oli melko kännissä kokoajan ei töistä oikein tullut mitään mikä teki ikävän loven työvoimaan, tämän seurauksena palkat nousivat ja ihmisillä alkoi jäädä rahaa yli, millä sitten saattoi ostaa vaikka... giniä.

Kauanhan ei tämmöistä voi katsella ja jo 40 vuoden jälkeen vuonna 1736 saatiin ensimmäinen laki jolla ongelmaan koitettiin puuttua. Lailla nostettiin ginin hintaa ja valmistamiseen tämän jälkeen tarvittiin maksullinen lisenssi. Kuten yleensä kieltolaeilla on tapana niin tämäkään ei aivan toiminut ja ginin valmistus muuttui pimeän viinan kaupaksi. Ja jos tavaran laatu ei huimannut päätä (sic) aikaisemmin ei se varmasti muuttunut yhtään paremmaksi kun valmistus joutui menemään maan alle. Yläluokkahan ei varsinaisesti kiinnostunut näistä asioista, yleinen mielipide oli, että kaikki lontoon ongelmat johtuivat ginistä, köyhyydellä ei siis ollut asiaan osaa tai arpaa. Kuitenkin yläluokatkin alkoivat huomata ongelmia kun palvelusväkeä ei enää löytynyt. 

Tämän jälkeen lakeja viilailtiin vähän fiksummin ja 1751 tuli laki joka esti ginin myymisen lisensoimattomille myyjille ja muutenkin vaikeutettiin pientislaamojen asemaa. Kaikesta huolimatta myös väkiluku oli noussut ja työväkeä taas oli jonka johdosta palkat laskivat ja  leivän hinta nousi. Myös kotimaisen viljan käyttö tislauksessa kiellettiin ja teen tuonti alkoi kasvaa. Ja sittenhän varmaan maistui taas olut.

3.4.2013

Six o'clock swill

Alkoholin kieltämisestä tai nauttimisen estämisestä on yleensä ollut jänniä seurauksia, Australiassa melko äärimmäisiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Australiassa raittiusliike sai hyvän jalansijan ja suostutteli hallituksen säätämään lain, että pubien tuli mennä kiinni samaan aikaan kuin kaupat, eli kuudelta. Uudessa-Seelannissa oli adressejakin jotka 160000 ihmistä allekirjoitti. Juomateollisuus katsoi myös tämän olevan parempi kuin muualla maailmassa kannatusta saanut kieltolaki. 

Sielläpäin maailmaa oltiin jo pitkään oltu oluen ja muiden juopumisjuomien ystäviä, ja kun normaali duunari pääsi töistä viideltä, vaikutukset ovat näin jälkikäteen katsottuna melko ilmeisiä. Duunarit ryntäsivät töistä suoraan baariin juomaan tunniksi. Lain tarkoituksena oli saada miehet kotiin perheen luokse aikaisin, että pääsevät seuraavana päivänä taas töihin. Varmasti pääsivät jossain vaiheessa mutta kunnossa ei varmasti ollut kehumista. Pubeista myös poistettiin kaikki epäoleellinen kuten biljardit, tikkataulut, pöydät ja tuolit. Pinnoista tehtiin myös helposti puhdistuvia koska tuossa tahdissa saattaa välillä vähän läikkyä, ja muutenkin voi vatsa tulla turhan täyteen.

Tästä kun oli selvitty oli joko aika mennä jatkoille, tapella kadulla tai sitten vaan autoilla humalassa kotiin. Sitten raittiusväki pystyi toteamaan, että onneksi eivät saa juoda kauempaa, siitähän sitä ongelmia vasta syntyisi. Tämä erinomainen järjestely sitten kuitenkin säilyi voimassa useissa paikoissa yli 50 vuotta. Viimeisetkin osat vapautettiin Australiassa 1966 ja Uudessa-Seelannissa 1967. Eiköhän tuommoinen jos mikään ole omiaan aiheuttamaan pientä kieroutumaa alkoholin käytössä.



1.4.2013

Berliner Weisse

Useimmiten tulee tehtyä oluita joita on jossain maistanut ja tietää niistä pitävänsä. Nyt kävi toisin, koitin joitain kuukausia sitten tilata hiivaa kesäiselle vehnäoluelle, lukematta tarkemmin tilasin sitten Berliner Weisse hiivan jonka kuvittelin olevan aivan tavallinen vehnäoluthiiva. No totuus oli toinen. Berliner Weisse onkin Berliiniiläinen hapanolut erikoisuus jota juodaan erilaisten siirappien kanssa. Hyvä puoli tässä oli, että johtuen oluen erikoispiirteistä oli prosessi helpompi kun oli mahdollista hypätä muutamien vaiheiden yli.

Matalasta alkoholiprosentista johtuen tähän ei tullut kuin pilsnermallasta ja vehnämallasta, molempia puolitoista kiloa. Oli siis hyvä tehdä BIAB (brew in a bag), jossa siis mäskätään pussissa eikä tarvita huuhtelua joka on melko työläs vaihe. Mäskäyksen jälkeen heitin 10 grammaa Styrian Goldings humalaa vierteeseen, jonka jälkeen kuumennus kiehuvaksi ja sitten suoraan jäähdyttimen läpi käymisastiaan. Hiivana oli Wyeastin 3191 Berliner Weisse hiiva jossa on tavallista hiivaa sekä lactobacillusta ja brettamycenestä. Näiden yhteistyöllä pitäisi tulla jotain melko mielenkiintoista aikaiseksi.

Ohjeiden googlaaminen oli mielenkiintoista koska tapoja tehdä oli yllättävän monta. Jotkut käyttävät kuukauden tai enemmän astiassa, toiset pullottavat viikon jälkeen. Itse ajattelin laittaa suoraan pulloon kun käyminen on ohi noin viikon kuluttua, ja sen jälkeen kypsyttää vähintään 3 kuukautta, sitten maistaa ja kypsentää loppuun asti se suositeltu 6 kuukautta.

Nyt kun käymistä on tapahtunut päivän ajan niin otin pienen haistelun. Voin sanoa, että mielenkiintoista, hiukan käynyttä vehnää, navettaa, hapanta maitoa. Meinaa haistellessa nousta hissi ihan yläkerroksiin asti. Tästähän tämä ei voi kuin parantua! Tähän palataan vielä...