Kegeraattori!

Oluthan on joitain poikkeuksia lukuunottamatta parasta hanasta, sen lisäksi pullottaminen ei ole mitään hauskaa puuhaa joten hanan hankkiminen kotiin onkin jo pitkään ollut mielessä. Ratkaisu tähän on kegeraattori, eli jääkaappi jonka sisälle kegit laitetaan ja hanatorni päälle. Amerikan ihmemaassahan näitä myydään kohtuu säälliseen hintaan (~$500) koska kysyntää on. Euroopasta ei oikein näitä onnistu löytämään ja rahtikustannukset viimeistään ottavat luulot pois. No pitää siis rakentaa itse. 
Projekti lähti liikkeelle jo viime kevään USA:n matkalla josta ostin hanatornin ($115), regulaattorin ($100) ja muuta sälää. (http://www.homebrewing.org/ vastasivat kysymyksiin eikä ongelmia, ensimmäinen paikka mitä koitin ei hyväksynyt ulkomaalaista luottokorttia). Kegit tilasin Candirectilta (http://www.candirect.co.uk/, hyvät hinnat kegeille mutta karmiva verkkokauppa ja muuta sähläystä, luotettava kumminkin). Jääkaapin olin jo aikaisemmin hakenut Gigantista, Matsui (silloin 200e).

Valmis!

Aika paljon letkua

Rakentamiseen kuuluu reikien poraamista jääkaappiin jota en ole kovin paljon ehtinyt harjoittelemaan vaikka aika paljon kaikkea on tullut tehtyä, pähkäillessäni törmäsin esimerkkiin miten ko. Matsuihin oli reikiä porattu josta oli suurta apua. Kaasuletkujen poraaminen erityisesti epäilytti ja jahkailin asian kanssa kunnes löysin helpomman ratkaisun. Ruotsalainen kotiolutliike humle.se myi adapteria jolla regulaattorin saa kiinni limukoneessa käytettävään AGA:n 425g CO2 pulloon joka mahtuisi jääkaappiin eikä tarvitsisi porailla enempiä reikiä. Jälkiviisaana olisi kannattanut käyttää Sodastream pulloja joihin tarvitsee sen toisen Humlen myyvän adapterin koska niiden täyttäminen on vaan 10 euroa kun AGA pullot ovat 20e.

Putsailua

Jahkailtuani muutaman viikon lisää ja löydettyä porani oli aika alkaa hommiin. Kurkkasin kannen alle ja ihmettelin hetken, sitten merkkasin tornille paikan ja porasin niin pitkälle kuin pystyin. Sitten otin kantta pois ja jatkoin reikiä kunnes lävistin jääkaapin katon, tämän jälkeen vähän isommalla terällä keskelle muutama reikä ja veitsellä vähän suuremmaksi. Samat jutut välissä olevalle styroksille ja kannelle, jota vähän viitsin ottaa siistimmäksi pikkuporalla. Sitten letkut sisälle ja ruuvit läpi jääkaapista sekä kiristys. Letkujen läpi ensin hiukan pesuainetta ja huuhtelu, sitten kegillinen soodavettä kiinni, harjoitteluksi.

Pale vai ei olla?

Kevät alkaa olla kohta ovella niin on syytä tehdä jotain keväistä juotavaa, onhan belgialaisetkin ihan mukavan lämmittäviä jos sattuu vähän koleampi sää mutta kyllä auringossa on mukavampi jotain hiukan kevyempää nauttia. Tällä kerralla oli tarkoituksena tehdä rapea pale ale alkukevääksi.

Normaalistihan tämmöinen menisi aika pitkälle pale maltaalla mutta nyt teki mieli saada vielä vähän vaaleampaa väriä niin laitoin vähän vaaleaa pilssiä mukaan, ja kristallimallasta kun on ollut tapana. Tämä ns. malt bill olisi varmasti voinut olla järkeväkin mutta sattuneista syistä tapa resepti piti improvisoida minuutissa. Humalat valikoituivat pakastimen varaston mukaan ja tällä kertaa arvonnassa voittivat challenger ja koska vähän uuden-seelannin vibaakin halusin niin green bullettiakin valikoitui. Vastoin normaalia tapaani koitin pitää humalat enemmän aromeina kuin kitalaen kuivattavana mattona, IBUja tähän tulisi arviolta 43.

Kuvassa BetterBottle

Välillä Braumeister on hiukan kiukutellut ja antanut todella huonosti sokereita jotka ovat sitten vähän tuntuneet lopullisen tuotteen vahvuudessa ja suutuntumassa. Mäskäys tapahtui 64 asteessa taas tällä kertaa huuhtelin huolella maltaat ja sokereita tulikin aivan riittävästi, tähän vielä 90 minuutin keitto niin olikin melko potenttia vierrettä pannussa joten ennen jäähdyttelyä lisäilin vielä kattilaan 3.5 litraa kiehuvaa vettä.

Lopulta sitten olikin vähän ihmetystä kun käymisastiaan päätyi 18.5 litraa 1.077 OG:lla olevaa vierrettä, jonka värikin oli kovin kaukana suunnitellusta. Hiivana tälle olin kasvatellut Wyeastin London Ale III hiivaa jonka startteri olikin aivan valmiina. Tuolla OG:lla oluesta olisi nyt sitten tulossa 9% ja todella tummaa, kaukana pale alesta.

Aika nyt näyttänee mitä oluesta tulee mutta uskoisin, että joku strong ale osaston juoma tästä saattaisi tullakin, melko kuiva sellainen. Kuivahumaloinnilla voi vähän vielä säätää mitä sieltä tulee, tai kenties hedelmillä.. Suuret keksinnöt ovat usein erehdysten ansiota, katsotaan mitä käy.

Kevät "Pale" 2014

3.4 kg Pale Ale (5 EBC)

2.0 kg Pils (3 EBC)

0.6 kg Crystal (100 EBC)

60 min

5g Challenger

5g Green Bullet

30 min

10g Challenger

10g Green Bullet

10 min

12g Challenger

20g Green Bullet

Mäskäys 64 asteessa

OG:1.077 IBU:43

Rööperin Panimon vuosi 2013

Vihdoin statistiikkayksillä sai toimitettua vuoden 2013 raportit ja voidaan lyödä vuosi lukkoon. Rööperin Panimon tuotanto kalenterivuonna 2013 oli 313 litraa. Eniten tuotettiin erilaisia IPA tyyppisiä oluita joiden tuotanto oli yli kolmannes eli 110 litraa, toiseksi eniten tuotettiin pale alea jota panimo pisti ulos lähes 60 litraa, kolmantena vehnäoluet 52 litralla. Loput vuosituotannosta olivat yksittäisiä eriä portteria, lageria, saisonia ja muutama vahva olut. Maltaita kului vähän päälle 100 kiloa ja humalaa muutama kilo.

Vuoden onnistumisena panimolla pidetään Imperiaalinen nimellä kulkevaa vahvaa portteria jossa käytettiin myös tammilastuja ja kirsikkalikööriä tuomaan makua, myös Ipaattori nimellä kulkeva IPA herätti paljon onnistumisen tunteita ja melko pienen yleisön (pienet erät, isot suut) suosion ja jää perustuotteeksi. Aivan kaikessa ei voi onnistua ja sitä lajia tänä vuonna edusti Rööperiläinen joka on berliner weisse tyyppinen olut, ongelmaksi muodostui liika karbonointi jonka ansiosta olut lähtee pullosta geysiirin tavoin, makukaan ei ole kaksinen. Tätä on vielä korillinen jäljellä odottamassa jos sille keksisi jotain.

Myös omavaraisuutta kokeiltiin ja humalia kerättiin sekä niistä tehtiin olutta, vaikka mausta ei erikseen ole raportoitu se oli erittäin onnistunut. Kotimaisten humalien maku oli miellyttävä ja melko maanläheinen, selkeää ei ole johtuiko se kehnosta perkaamisesta vai humalan omasta aromista. Ensi syksynä kerätään koko sato.

Aina ei onnistu, jääkaapin
takaseinä on kylmä.

Laitteistopuolella tapahtui muutosta, hyvin toimiva mutta hiukan vaivalloinen järjestelmä vaihtui 50l Braumeisteriin joka helpottaa merkittävästi toimintaa koska teollisuushallien vuokrat ovat korkeat joten on varaa vain puolikkaaseen keittiöön. Myös suoraan pullottaminen vaihtui oluen kegittämiseen eli tynnyröimiseen, joista on tarvittavat pullot saanut täytettyä oivallisesti, ja hanakin on tarjoilussa erittäin kätevä. Onpa sellainen joskus kulkenut mukanakin

Paikalleen ei tarvitse jäädä kun kysymys on harrastuksesta joka vaan antaa antamistaan, uusia jännittäviä hiiva tuttavuuksia on hankittuna ja ne vain odottavat pääsevänsä erinäisten vierteiden kanssa tekemisiin (paino siirtymässä belgian suuntaan). Panimolle on myös tulossa omat tilat, ei aivan teollisuushalli mutta riittävä erilaisiin kokeiluihinkin, ja tietysti entistä paremman oluen tekemiseen, määrä tuntuu olevan riittävä.