12.10.2014

Amerikan IPA



India pale ale tuntuu olevan ollut monelle se portti parempiin oluisiin eikä sitä voi ihmetellä, hyvän IPA:n aromikkuutta ja suutuntumaa maistellessa on vaikea kuvitella enää juovansa tyytyväisenä tehdasvalmisteista lageria.

Usein toistettu legenda on, että oluessa piti olla enemmän humalaa ja alkoholia, että se kesti merimatkan Intiaan. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan totuus on vähän kuivempi ja liittyy siihen, että Intiassa oli englantilaisia ja he pitivät oluesta eikä sitä voinut siellä tehdä. Joten imperiumihan kuljettaa sitä sinne missä alamaisia on.

IPA oli jo melko unohdettu tyyli kunnes Yhdysvaltain craft beer liike herätti sen henkiin keksimällä valmistaa sitä ennenkuulumattomilla määrillä amerikkalaisia humalalajikkeita. Tällä hetkellä IPA on hyvin keskeisessä osassa craft beeriä, tänä vuonna uusittaviin Beer Judge Certification Programin tyyliohjeisiin tulee seitsemän uutta IPA tyyliä. Näihin oluisiin käytetään niin suunnattomia määriä humalaa, että humalan hinnat ovat vahvassa nousussa ja seuraavaa katovuotta odotetaan kauhulla.

 Erinomaisia kaupallisia esimerkkejä on erittäin monia koska Yhdysvalloissa panimo ei ole mikään ellei IPA ole kunnollista, Alkosta saatavista mainittakoon Founders Centennial IPA ja West Coast IPA. Kotimaisista Maku Brewingin IPA yllätti erittäin positiivisesti tänä kesänä, ja tietysti Mufloni CCCCC jos sitä sattuu löytämään. American Homebrewers Association kyselee jäsenistöltään vuosittain parhaista oluista. (Best Beers in America.) Ykköspaikkaa on nyt pitänyt kuusi vuotta Russian River Brewingin Pliny the Elder. Huolimatta siitä, että sitä on vaikea löytää Yhdysvalloissakin pääsin tuossa kesän lopulla sitä maistamaan ja olihan se huikeaa.

Muutama IPA:a tullut tehtyä jonkun verran ja ihan hyvin onnistuttukin mutta nyt alkoi kiinnostaa tehdä puhdasta amerikan IPA:a merkittävillä määrillä humalaa. Olutpiirithän ainakin amerikassa ovat mukavan suurpiirteisiä oluiden reseptien kanssa koska salailuun ei paljon ole syytä, koska prosessilla ja sen yksityiskohdilla on suuri merkitys lopulliseen makuun. Googlella löytyikin välittömästi oluen isän Vinnie Cilurzon artikkeli ja resepti.

Aikaisemmin en ole suoraa reseptiä käyttänyt mutta tämä olikin sellainen kokeilu joka kiinnosti. Kääntelin reseptin 50L Braumeisterille

Curvy The Elder

Ensimmäinen 250 grammaa
12 kg pale malt (5 EBC)
1 kg cara crystal (120 EBC)

90 minuuttia
250g Columbus (14%)
45 minuuttia
50 g Columbus (14%)
30 minuuttia
70g Simcoe (13%)
0 minuuttia
177g Simcoe (13%)
70g Centennial (10%)

Mäskäys 66 astetta
Hiiva 2xUS-05
OG:1.064

Poikkeuksena alkuperäiseen reseptiin on eri hiiva eikä tässä tullut käytettyä sokeria. Hiiva oli US-05 koska sen ominaisuudet ovat tutut ja joten mahdolliset ongelmat prosessissa on helpompi löytää, seuraavaan erään voi sitten vaihtaa, sokeria ei lisätty koska vierre vaikutti olevan jo tarpeeksi vahvalta keiton lopussa, jonkun mittavirheen tms. johdosta kumminkin pönttöön mennyt vierre olikin heikompaa kuin oletettiin. Tähän olueen meni siis keitossa yli puoli kiloa humalaa, vertauksena vastaavaan erään portteria menee n. 60 grammaa humalaa. Tähän menee vielä kahtena eränä kuivahumalointina 120 grammaa. IBU:ja tässä olisi laskennallisesti 220 mutta oikeasti harrastuslaitteistolla taitaa olla vaikea päästä yli 80 IBUN, eiköhän sitä riittävästi kumminkin ole.

Odotukset ovat erittäin korkealla tämän oluen suhteen, humalat maistuivat jo vierteessä erittäin hyvin ja aromeitakin oli yllin kyllin. Nyt odotellaan 10 päivää, että olut käy jonka jälkeen aloitellaan kuivahumalointeja. Marraskuun ensimmäisillä viikoilla pitäisi olla juotavaa, en malta odottaa.