Amerikan IPA

India pale ale tuntuu olevan ollut monelle se portti parempiin oluisiin eikä sitä voi ihmetellä, hyvän IPA:n aromikkuutta ja suutuntumaa maistellessa on vaikea kuvitella enää juovansa tyytyväisenä tehdasvalmisteista lageria.

Usein toistettu legenda on, että oluessa piti olla enemmän humalaa ja alkoholia, että se kesti merimatkan Intiaan. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan totuus on vähän kuivempi ja liittyy siihen, että Intiassa oli englantilaisia ja he pitivät oluesta eikä sitä voinut siellä tehdä. Joten imperiumihan kuljettaa sitä sinne missä alamaisia on.

IPA oli jo melko unohdettu tyyli kunnes Yhdysvaltain craft beer liike herätti sen henkiin keksimällä valmistaa sitä ennenkuulumattomilla määrillä amerikkalaisia humalalajikkeita. Tällä hetkellä IPA on hyvin keskeisessä osassa craft beeriä, tänä vuonna uusittaviin Beer Judge Certification Programin tyyliohjeisiin tulee seitsemän uutta IPA tyyliä. Näihin oluisiin käytetään niin suunnattomia määriä humalaa, että humalan hinnat ovat vahvassa nousussa ja seuraavaa katovuotta odotetaan kauhulla.

 Erinomaisia kaupallisia esimerkkejä on erittäin monia koska Yhdysvalloissa panimo ei ole mikään ellei IPA ole kunnollista, Alkosta saatavista mainittakoon Founders Centennial IPA ja West Coast IPA. Kotimaisista Maku Brewingin IPA yllätti erittäin positiivisesti tänä kesänä, ja tietysti Mufloni CCCCC jos sitä sattuu löytämään. American Homebrewers Association kyselee jäsenistöltään vuosittain parhaista oluista. (Best Beers in America.) Ykköspaikkaa on nyt pitänyt kuusi vuotta Russian River Brewingin Pliny the Elder. Huolimatta siitä, että sitä on vaikea löytää Yhdysvalloissakin pääsin tuossa kesän lopulla sitä maistamaan ja olihan se huikeaa.

Muutama IPA:a tullut tehtyä jonkun verran ja ihan hyvin onnistuttukin mutta nyt alkoi kiinnostaa tehdä puhdasta amerikan IPA:a merkittävillä määrillä humalaa. Olutpiirithän ainakin amerikassa ovat mukavan suurpiirteisiä oluiden reseptien kanssa koska salailuun ei paljon ole syytä, koska prosessilla ja sen yksityiskohdilla on suuri merkitys lopulliseen makuun. Googlella löytyikin välittömästi oluen isän Vinnie Cilurzon artikkeli ja resepti.

Aikaisemmin en ole suoraa reseptiä käyttänyt mutta tämä olikin sellainen kokeilu joka kiinnosti. Kääntelin reseptin 50L Braumeisterille

Curvy The Elder

Ensimmäinen 250 grammaa

12 kg pale malt (5 EBC)

1 kg cara crystal (120 EBC)

90 minuuttia

250g Columbus (14%)

45 minuuttia

50 g Columbus (14%)

30 minuuttia

70g Simcoe (13%)

0 minuuttia

177g Simcoe (13%)

70g Centennial (10%)

Mäskäys 66 astetta

Hiiva 2xUS-05

OG:1.064

Poikkeuksena alkuperäiseen reseptiin on eri hiiva eikä tässä tullut käytettyä sokeria. Hiiva oli US-05 koska sen ominaisuudet ovat tutut ja joten mahdolliset ongelmat prosessissa on helpompi löytää, seuraavaan erään voi sitten vaihtaa, sokeria ei lisätty koska vierre vaikutti olevan jo tarpeeksi vahvalta keiton lopussa, jonkun mittavirheen tms. johdosta kumminkin pönttöön mennyt vierre olikin heikompaa kuin oletettiin. Tähän olueen meni siis keitossa yli puoli kiloa humalaa, vertauksena vastaavaan erään portteria menee n. 60 grammaa humalaa. Tähän menee vielä kahtena eränä kuivahumalointina 120 grammaa. IBU:ja tässä olisi laskennallisesti 220 mutta oikeasti harrastuslaitteistolla taitaa olla vaikea päästä yli 80 IBUN, eiköhän sitä riittävästi kumminkin ole.

Odotukset ovat erittäin korkealla tämän oluen suhteen, humalat maistuivat jo vierteessä erittäin hyvin ja aromeitakin oli yllin kyllin. Nyt odotellaan 10 päivää, että olut käy jonka jälkeen aloitellaan kuivahumalointeja. Marraskuun ensimmäisillä viikoilla pitäisi olla juotavaa, en malta odottaa.

Oluita häihin ja muihin tilaisuuksiin

Kesäisinkin on kaikenlaisia juhlia ja myös häitä, tänä kesänä oli etuoikeutenani ja onnena oli päästä tekemään olutta kaksiin sellaisiin juhliin. Häissähän on yleensä muutakin juotavaa niin oluen on hyvä olla kevyemmästä päästä. Toivomuksena toisiin juhliin oli tumma olut joten päädyttiin kevyehköön portteriin, ehkäpä olisi virallisten luokitusten mukaan sitten brown porter. Resepti on skaalattu 50 litran Braumeister reseptistä ja humaloinnissa mennään hyvin perinteisillä laduilla.

Hääportteri (20 litraa)

4,5 kg pale ale (5 EBC)
0,4 kg chocolate malt (800 EBC)
0,2 kg special b (350 EBC) 
0,12 kg flaked barley (3 EBC)
0,8 kg black malt (1000 EBC)

60 minuuttia
7,5 g Target (10%)
30 minuuttia
7,5 g Target (10%)
7,5 g Fuggles (4,5%)
10 minuuttia 
7,5 g Fuggles (4,5%)

Mäskäys 68 astetta
Hiiva: S-33

OG: 1.055 FG:  1.016 IBU: 24 Alc: ~5%

Käyminen oli 2 viikkoa jonka jälkeen kegiin ja kypsymään viileään, muutama päivä ennen nauttimista karbonointi. Olisin mielelläni pitänyt vielä pari viikkoa kypsymässä mutta aikatauluista johtuen se ei nyt ollut mahdollista, ja olut oli oikein hyvää näinkin. Olut otettiin erittäin hyvin vastaan, sitä jäi häiden jälkeenkin maisteltavaksi ja on kerännyt vielä paljon kiitoksia.

Toinen olut tehtiin ehkä vielä painavampien aikatauluhaasteiden keskellä, silloin on hyvä aina tukeutua kiireisen panijan salaiseen aseeseen eli vehnäolueen. Vehnän saa vierteestä nautittavaksi melko nopeasti ja tuore vehnä on harvinaista herkkua, itse en oikein pitänyt vehnäoluista ennen tuoreen maistamista.

Häävehnä (20 litraa)

1,8 kg Vehnämallas (4 EBC)
1,5 kg Pale Ale (5 EBC)
1,3 kg Munich Malt (18 EBC)

30 minuuttia
15 g Target (10%)
10 minuuttia
15 g Wai-Iti (4,5%)
10 g Galaxy (12,3%)
4,4 g Citra (12%)

Mäskäys 66 astetta
Hiiva: WB-06

OG: 1.045 FG: 1.009 IBU: 27 Alc: 4.7%

Vehniin ei mielestäni tarvitse 60 minuutin humalia ollenkaan vaan voi aloittaa 30 minuutin katkeroilla ja sitten pommittaa loppuun aromit, tässä oli vähän Uutta-Seelantia (Wai-Iti ja Galaxy) sekä Amerikkaa (Citra). Käyminen oli reipas ja 10 päivän jälkeen olut siirrettiin kegiin ja kypsytettiin muutama päivä kylmässä jonka jälkeen karbonointi ja valmista nautittavaksi. Tuoreet banaaniaromit olivat valloittavia mutta alkoivat jo väistyä muutaman viikon jälkeen.

Kegeraattori!

Oluthan on joitain poikkeuksia lukuunottamatta parasta hanasta, sen lisäksi pullottaminen ei ole mitään hauskaa puuhaa joten hanan hankkiminen kotiin onkin jo pitkään ollut mielessä. Ratkaisu tähän on kegeraattori, eli jääkaappi jonka sisälle kegit laitetaan ja hanatorni päälle. Amerikan ihmemaassahan näitä myydään kohtuu säälliseen hintaan (~$500) koska kysyntää on. Euroopasta ei oikein näitä onnistu löytämään ja rahtikustannukset viimeistään ottavat luulot pois. No pitää siis rakentaa itse. 
Projekti lähti liikkeelle jo viime kevään USA:n matkalla josta ostin hanatornin ($115), regulaattorin ($100) ja muuta sälää. (http://www.homebrewing.org/ vastasivat kysymyksiin eikä ongelmia, ensimmäinen paikka mitä koitin ei hyväksynyt ulkomaalaista luottokorttia). Kegit tilasin Candirectilta (http://www.candirect.co.uk/, hyvät hinnat kegeille mutta karmiva verkkokauppa ja muuta sähläystä, luotettava kumminkin). Jääkaapin olin jo aikaisemmin hakenut Gigantista, Matsui (silloin 200e).

Valmis!

Aika paljon letkua

Rakentamiseen kuuluu reikien poraamista jääkaappiin jota en ole kovin paljon ehtinyt harjoittelemaan vaikka aika paljon kaikkea on tullut tehtyä, pähkäillessäni törmäsin esimerkkiin miten ko. Matsuihin oli reikiä porattu josta oli suurta apua. Kaasuletkujen poraaminen erityisesti epäilytti ja jahkailin asian kanssa kunnes löysin helpomman ratkaisun. Ruotsalainen kotiolutliike humle.se myi adapteria jolla regulaattorin saa kiinni limukoneessa käytettävään AGA:n 425g CO2 pulloon joka mahtuisi jääkaappiin eikä tarvitsisi porailla enempiä reikiä. Jälkiviisaana olisi kannattanut käyttää Sodastream pulloja joihin tarvitsee sen toisen Humlen myyvän adapterin koska niiden täyttäminen on vaan 10 euroa kun AGA pullot ovat 20e.

Putsailua

Jahkailtuani muutaman viikon lisää ja löydettyä porani oli aika alkaa hommiin. Kurkkasin kannen alle ja ihmettelin hetken, sitten merkkasin tornille paikan ja porasin niin pitkälle kuin pystyin. Sitten otin kantta pois ja jatkoin reikiä kunnes lävistin jääkaapin katon, tämän jälkeen vähän isommalla terällä keskelle muutama reikä ja veitsellä vähän suuremmaksi. Samat jutut välissä olevalle styroksille ja kannelle, jota vähän viitsin ottaa siistimmäksi pikkuporalla. Sitten letkut sisälle ja ruuvit läpi jääkaapista sekä kiristys. Letkujen läpi ensin hiukan pesuainetta ja huuhtelu, sitten kegillinen soodavettä kiinni, harjoitteluksi.

Pale vai ei olla?

Kevät alkaa olla kohta ovella niin on syytä tehdä jotain keväistä juotavaa, onhan belgialaisetkin ihan mukavan lämmittäviä jos sattuu vähän koleampi sää mutta kyllä auringossa on mukavampi jotain hiukan kevyempää nauttia. Tällä kerralla oli tarkoituksena tehdä rapea pale ale alkukevääksi.

Normaalistihan tämmöinen menisi aika pitkälle pale maltaalla mutta nyt teki mieli saada vielä vähän vaaleampaa väriä niin laitoin vähän vaaleaa pilssiä mukaan, ja kristallimallasta kun on ollut tapana. Tämä ns. malt bill olisi varmasti voinut olla järkeväkin mutta sattuneista syistä tapa resepti piti improvisoida minuutissa. Humalat valikoituivat pakastimen varaston mukaan ja tällä kertaa arvonnassa voittivat challenger ja koska vähän uuden-seelannin vibaakin halusin niin green bullettiakin valikoitui. Vastoin normaalia tapaani koitin pitää humalat enemmän aromeina kuin kitalaen kuivattavana mattona, IBUja tähän tulisi arviolta 43.

Kuvassa BetterBottle

Välillä Braumeister on hiukan kiukutellut ja antanut todella huonosti sokereita jotka ovat sitten vähän tuntuneet lopullisen tuotteen vahvuudessa ja suutuntumassa. Mäskäys tapahtui 64 asteessa taas tällä kertaa huuhtelin huolella maltaat ja sokereita tulikin aivan riittävästi, tähän vielä 90 minuutin keitto niin olikin melko potenttia vierrettä pannussa joten ennen jäähdyttelyä lisäilin vielä kattilaan 3.5 litraa kiehuvaa vettä.

Lopulta sitten olikin vähän ihmetystä kun käymisastiaan päätyi 18.5 litraa 1.077 OG:lla olevaa vierrettä, jonka värikin oli kovin kaukana suunnitellusta. Hiivana tälle olin kasvatellut Wyeastin London Ale III hiivaa jonka startteri olikin aivan valmiina. Tuolla OG:lla oluesta olisi nyt sitten tulossa 9% ja todella tummaa, kaukana pale alesta.

Aika nyt näyttänee mitä oluesta tulee mutta uskoisin, että joku strong ale osaston juoma tästä saattaisi tullakin, melko kuiva sellainen. Kuivahumaloinnilla voi vähän vielä säätää mitä sieltä tulee, tai kenties hedelmillä.. Suuret keksinnöt ovat usein erehdysten ansiota, katsotaan mitä käy.

Kevät "Pale" 2014

3.4 kg Pale Ale (5 EBC)

2.0 kg Pils (3 EBC)

0.6 kg Crystal (100 EBC)

60 min

5g Challenger

5g Green Bullet

30 min

10g Challenger

10g Green Bullet

10 min

12g Challenger

20g Green Bullet

Mäskäys 64 asteessa

OG:1.077 IBU:43

Rööperin Panimon vuosi 2013

Vihdoin statistiikkayksillä sai toimitettua vuoden 2013 raportit ja voidaan lyödä vuosi lukkoon. Rööperin Panimon tuotanto kalenterivuonna 2013 oli 313 litraa. Eniten tuotettiin erilaisia IPA tyyppisiä oluita joiden tuotanto oli yli kolmannes eli 110 litraa, toiseksi eniten tuotettiin pale alea jota panimo pisti ulos lähes 60 litraa, kolmantena vehnäoluet 52 litralla. Loput vuosituotannosta olivat yksittäisiä eriä portteria, lageria, saisonia ja muutama vahva olut. Maltaita kului vähän päälle 100 kiloa ja humalaa muutama kilo.

Vuoden onnistumisena panimolla pidetään Imperiaalinen nimellä kulkevaa vahvaa portteria jossa käytettiin myös tammilastuja ja kirsikkalikööriä tuomaan makua, myös Ipaattori nimellä kulkeva IPA herätti paljon onnistumisen tunteita ja melko pienen yleisön (pienet erät, isot suut) suosion ja jää perustuotteeksi. Aivan kaikessa ei voi onnistua ja sitä lajia tänä vuonna edusti Rööperiläinen joka on berliner weisse tyyppinen olut, ongelmaksi muodostui liika karbonointi jonka ansiosta olut lähtee pullosta geysiirin tavoin, makukaan ei ole kaksinen. Tätä on vielä korillinen jäljellä odottamassa jos sille keksisi jotain.

Myös omavaraisuutta kokeiltiin ja humalia kerättiin sekä niistä tehtiin olutta, vaikka mausta ei erikseen ole raportoitu se oli erittäin onnistunut. Kotimaisten humalien maku oli miellyttävä ja melko maanläheinen, selkeää ei ole johtuiko se kehnosta perkaamisesta vai humalan omasta aromista. Ensi syksynä kerätään koko sato.

Aina ei onnistu, jääkaapin
takaseinä on kylmä.

Laitteistopuolella tapahtui muutosta, hyvin toimiva mutta hiukan vaivalloinen järjestelmä vaihtui 50l Braumeisteriin joka helpottaa merkittävästi toimintaa koska teollisuushallien vuokrat ovat korkeat joten on varaa vain puolikkaaseen keittiöön. Myös suoraan pullottaminen vaihtui oluen kegittämiseen eli tynnyröimiseen, joista on tarvittavat pullot saanut täytettyä oivallisesti, ja hanakin on tarjoilussa erittäin kätevä. Onpa sellainen joskus kulkenut mukanakin

Paikalleen ei tarvitse jäädä kun kysymys on harrastuksesta joka vaan antaa antamistaan, uusia jännittäviä hiiva tuttavuuksia on hankittuna ja ne vain odottavat pääsevänsä erinäisten vierteiden kanssa tekemisiin (paino siirtymässä belgian suuntaan). Panimolle on myös tulossa omat tilat, ei aivan teollisuushalli mutta riittävä erilaisiin kokeiluihinkin, ja tietysti entistä paremman oluen tekemiseen, määrä tuntuu olevan riittävä.

Kaksin käsin IPAa

Mallasta meni
aika paljon

Panimolaitteisto päivittyi kesällä Braumeisterin 50 litran versioon, lisääntyneestä kapasiteetista huolimatta kaikki satsit ovat kuitenkin olleet 20 litran. Braumeisterissa on mallaspiippu jonka sisällä käytetyt maltaat nostetaan pois vierteestä. Pienemmän putken nostaminen yksin on hiukan raskasta joten isompaa johon menee 13 kiloa mallasta ei yksin juuri saa liikkumaan. Kokonaisen erän tekeminen siis vaati hiukan suunnittelua ja apuvoimia.

Maltaat menivät aika peruspohjalla 11 kiloa pale mallasta ja 2 kristalli mallasta. Humalat valikoituivat pakastimen pussinpohjista joissa sattui olemaan cascadea, rakauta ja nelson sauvinia. Suunnitelmana oli jakaa vierre kahteen käymisastiaan ja käyttää kahta eri hiivaa, toinen oli jo muutamia päiviä herätelty White Labsin WLP644 Brettanomyces Bruxellensis Trois ja toinen Safbrewn T-58. Molemmat belgialaisia hiivoja ja varsinkin White Labsin bretta vaikutti mielenkiintoiselta hiivalta ipaan.

Astiapesukoneen
alusta näppärästi
kerää kannesta
tippuvat vedet

Panot menivät hyvin vaikka tehokkuus jäi jonnekin 60% tietämiin, putken nostaminen oli juurikin niin vaikeata kuin kuvittelin, tarvitsee kaksi miestä sen liikutteluun. Käymisastioihin päätyi molempiin joku 22 litraa.

Kahden viikon käymisen jälkeen lisäsin kuivahumaloinnit, bretta hiivalla käytettyyn laitoin  20g cascadea, 20g nelson sauvinia ja 20g greenbullettia, T-58 versioon laitoin samat mutta 10g  enemmän cascadea (miksikö? en tiedä).

Viikon verran kuivahumalointia primääriastiassa jonka jälkeen siirsin oluet kegeihin kypsymään vielä hiukan. Mittausten jälkeen oluen vahvuudeksi paljastui noin 6% eli kehtaa kutsua ipaksi vaikka vähän vahvempaa piti tulla. Palataan makuihin myöhemmin.

BELGIAN IPA(T)

IBU:111

OG: 1.055

WLP644 / Safbrew T-58

11.00 kg              Brewferm Pale Ale (7.0 EBC)

2.00 kg               Crystal Malt (100.0 EBC)

60 min boil

67.00 g               Rakau [12.40 %]

56.00 g               Cascade [7.40 %]

30.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

6.00 g                Riwaka [4.50 %]

30 min boil

20.00 g               Citra [12.00 %]

10.00 g               Amarillo Gold [8.50 %]

10 min boil

83.00 g               Cascade [7.40 %]

33.00 g               Rakau [12.40 %]

20.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

Väkevää ja tummaa

Koska viimevuotinen barley wine, Väkevä onnistui hiukan yli odotusten olisi hulluutta olla tekemättä ensitilassa uutta. Sitä nopeammin sitä pääsee sitten maistelemaan. Reseptiä viilailtiin Töölön Panimon Jonin kanssa, ensimmäinen hahmotelma oli jouluisen kanelinen ja kardemummainen mutta panohommiin päästiinkin vasta niin myöhään, että se olisi ollut juotavaa vasta 2014 jouluna. Päädyttiin siis tummaan ja vahvaan belgialaiseen olueen jossa olisi hiukan tuoreen appelsiinin kuorta mausteena.

7.00 kg Viking Pale Ale mallas
0.50 kg Chocolate mallas
0.50 kg Special B mallas
0.50 kg Vehnä mallas
0.50 kg Fariinisokeri
0.40 kg Siirappia
15    g appelsiininkuorta
37.00 g 60 min Hallertauer Hersbrucker [4.20 %]
30.00 g 60 min Challenger [6.20 %]
20.00 g 60 min Warrior [16.70 %]
Wyeast 3738 Trappist High Gravity
EBC: 88 IBU: 67 OG: 1.115

Murskattua mallasta

Ensimmäiset valmistelut alkoivat jo viikkoa ennen tekemällä startteri ja kasvattamalla tarpeeksi hiivaa käyttämään massiviinen määrä sokeria joka tähän olueen tulee. Startterilla oli niin voimakas käyminen, että huppuna ollut folio hyppäsi vaahdon voimasta pois muutamaan kertaan. Maltaita tähän siis tuli 9.5 kiloa mikä on melkein kaksi kertaa niin paljon kuin normaalisti. Koska Braumeisterilla ei ihan näin vahvoja oluita saa tehtyä ilman kikkailuita niin kaivoin esiin vanhan laitteiston joka on 27 litran Brewferm kattila valepohjalla.

Täynnä

Maltaan määrä hiukan yllätti ja mentiinkin aivan ylärajoilla mitä kattilaan mahtui, alussa jouduinkin laskemaan vierrettä odottelemaan kannuun kunnes maltaat vettyivät tarpeeksi. Mämmi oli paksua ja sitä oli paljon, vettä olisi voinut olla vähän enemmän jotta hämmentäminen olisi ollut helpompaa, myös tähtäimenä ollut mäskäyslämpö 68 astetta oli vain hyvä arvaus koska pinnalla lämpötila oli 61 ja pohjalla yli 70... No hyvin saatiin lopulta sokeria talteen ja muutamien huuhteluiden jälkeen keittoon saatiin 20 litraa vierrettä. 90 Minuutin keiton aikana lisättiin humalat tunniksi ja aika lopussa siirappi, fariinisokeri ja 15 grammaa raastettua appelsiinin kuorta. (jos joku meinaa muuten raastaa sitrushedelmien kuoria tai parmesaania muulla kuin Microplanella on mielipuoli). Appelsiinin määrässä koitettiin noudattaa periaatetta, että jos oluesta maistaa mitä maustetta on käytetty sitä on liikaa. Keiton ja sokereiden lisäyksen jälkeen käymisastiaan saatiin 16 litraa 1.115 vahvuista vierrettä. Tehokkuus ei tässä mäskäyksessä ollut mikään päätä huimaava mutta riittävä. Humalat päätettiin melko improvisoidusti katsomalla mitä löytyy ja vähän mitä aikaisemmin oli. Aromithan eivät kamalasti näissä säily joten kaikkia keitettiin 60 minuuttia.

Ilmausta

Näin vahvoissa oluissa on tärkeää pedata hiivalle mahdollisimmat hyvät oltavat joten vierteessä pitää olla paljon happea, jota sinne oli tarkoitus tunkea ilmapumpulla ja ilmauskivellä. Ratkaisevalla hetkellä kumminkin letkut kieltäytyivät yhteistyöstä ja tyydyin hölskyttelmään pönttöä. Startteria oli yhteensä kolme litraa jonka hulautin sekaan sekaan käyminen alkoikin muutan tunnin päästä. Seuraavana päivänä sain letkut yhteystyöhön rautalangalla ja ilmaus saatiin tehtyä, varmuudeksi varmaan lisään vielä myöhemminkin.

Hiivana tässä oli Wyeastin 3787 Trappist High Gravity eli tästähän ei barley wineä tule (joku voisi suomentaa, ohraviini ei oikein kuulosta hyvältä) vaan BJCB määrittelynä ehkä Belgian Dark Strong Ale, paitsi siihenkin liikaa humalaa, belgialainen voisi sanoa quadrupeliksi, eipä sillä niin merkitystä. Nyt sitten laitetaan pönttö piiloon pariksi kuukaudeksi ja pullotetaan ensi vuoden puolella, ja sitten vielä lisää kypsyttelyä. Pääsiäisenä varmaan ensimmäistä maistiaista voi ottaa. Katsotaan sitten.