Panimokuulumisia

Kesä onkin kutakuinkin loppu, ja kirjoittelusta tulikin otettua vähän pidempi tauko kuin piti. Harrastuksistakin tarvitsee lomaa. Panohommia on kuitenkin harrastettu ja uutta laitteisteistoa on ajettu sisään. Kerrostalokeittiön rajat alkoivat tulla vastaan ja laitteiston kasaaminen panopäivää varten alkoi jo kestää turhan pitkään joten päädyin hankkimaan näppärän Braumeister kotipanimolaitteen. Vähän kuin leipäkone mutta ulos tulee olutta, tai no vierrettä. Vanha laitteisto oli jo sen verran tuttu ja tulokset olivat jo mukavan tasaisia joten nyt onkin ollut hauska ihmetellä taas laitteiston ominaisuuksia. Myöhemmin kirjoittelen tästä aiheesta varmasti lisää.

Kesällä valmistetut ovat olleet NZ lager, black IPA sekä belgialainen saison, ihan hyviä oluita olleet mutta vielä vähän harjoittelua tarvitaan. Matkalta tuli vielä ostettua kegeraattorin (jääkaappi jossa oluthanat) osia joten senkin rakentelu alkaa olla loppusuoralla, tästä varmasti lisää myös.

Jännittäviä tilanteitakin on ollut aikaisemmin valmistettu Berliner Weissekin tuli maistettua, ja koettua. Ensimmäisen kerran onnistuin tekemään kuuluisia pullopommeja. Jossain epähuomiossa karbonoin 16 litraa olutta 170 grammalla sokeria joka näin jälkiviisaana on aivan liikaa. Onneksi olin pakannut pullot pahvilaatikkoon jossa oli pohjalla paperisilppua, yhteensä 5 pulloa oli pamahtanut loman aikana. Maku oli oikein hyvän hapan mutta sitä häiritsi hillittömän karbonoinnin pohjalta liikuttanut hiiva. Loput ovat kypsymässä turvallisesti kunnes keksin jonkun ratkaisun tähän.

Ponnisteleva Perle

Humalat ovat myös kasvaneet ja ei-kasvaneet, toissa vuonna saksasta tilattu Perle humala ei vieläkään osannut oikein tehdä käpyjä, saati sitten kasvaa yli 20 senttiseksi. Kotimaiset tuntemattomat lajikkeet kyllä puskevat ylös niin pitkään kuin vain keppiä riittää ja satokin näyttää hyvältä. Tällä viikolla pitäisi korjata talteen. 

3 x Kotimainen mikälie

Jännittävä vuosi tulossa koska THL ja STM osoittavat niin jäätävää välinpitämättömyyttä suomalaista olutkulttuuria kohtaan, että koen kansalaisvelvollisuudeksi tehdä niin paljon hyvää olutta kuin mahdollista. Ehkä käyn jopa olutrallilla Tallinnassa ostamassa jotain oluita mitä Alko ei tänne suostu tuomaan, STM tuntuu tukevan tätä toimintaa. Jos haluaa lisää ideoita oluen myynnin laskemiseen niin voin kertoa, kielletään tärkkelyksen käyttö oluen valmistuksessa, tästä voittavat kaikki. Oluen hinta nousee STM:n haluamalla tavalla ja kaikki saavat parempaa olutta. Tätähän voisi kiroilla pidemmänkin aikaa mutta pitää mennä viimeistelemään tänään pantu hasselpähkinäportteri, josta lisää myöhemmin.

Yhdysvallat ja anniskelu

Elokuvista saa usein käsityksen, että Yhdysvalloissa autoa saa ajaa 16 vuotiaana, äänestää 18 vuotiaana ja 21 vuotiaana juoda alkoholia, ja alkoholia saa lähes mistä vaan kioskista. Totuus kumminkin on monimutkaisempi, vapaudenkin maassa on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa anniskelua mitä erikoisimmilla tavoilla.

Kieltolain jälkeisessä hulinassa katsottiin USA:ssa tarpeelliseksi rajoittaa asioita säätämällä ns. three-tier system lait. Laissa erotetaan tuottaja, jakelija ja jälleenmyyjä. Eli tuottaja ei saa myydä suoraan baarille tai kuluttajalle vaan välissä pitää olla jakelija.

Ennen kieltolakija lähes kaikki baarit olivat panimoiden ohjailtavissa koska he antoivat lainoja aloitteleville baareille ja toimittivat juomat sillä ehdolla, että muiden juomia ei baarissa ole. Tämähän on luonnollisesti vähän tehotonta, mutta toki sillä on työllistävä vaikutus ja verotuskin hoituu näpsäkämmin kun ei ihan joka petteri kuljettele alkoholia ympäriinsä. No Texasissa on kuitenkin laki jolla tästä voi poiketa jos anniskelutiloissa on merinisäkäs. Tämä saattanee johtua siitä, että kaikkien lempipanimo Anhauser-Busch omisti Sea Worldit jonkun aikaa ja kierroksen jälkeen olikin sitten ilmaista oluen (sic) maistelua. Texasissa myös vielä hiljattain erotettiin kätevästi alet ja lagerit siten, että 0.5% - 4% olivat lagereita ja yli 4% sitten aleja.

1984 Yhdysvaltain kongressi vahvisti lain jolla osavaltiot velvoitettiin noudattamaan 21 vuoden ikärajaa alkoholijuomien ostamisessa sekä julkisesta hallussapidossa. Jos tätä lakia ei noudattanut menetti 10% maantiemäärärahoistaan. Viimeiset osavaltiot Etelä-Dakota ja Wyoming alkoivat noudattaa lakia 1988. Alabama, Idaho, Indiana, Kansas, Pohjois-Carolina, Pennsylvania ja Vermont laajensivat lain koskemaan myös alkoholin nauttimista, joissain osavaltioissa kotona saa tarjoilla alaikäiselle alkoholia, toisissa ei.  Tietysti sitten jokut piirikunnat ovat kokonaan kuivia, eli alkoholia ei myydä missään, edes ravintoloissa. 

Osassa osavaltioita on paikallinen alko pohjoismaiden tapaan, eli valtionmonopoli alkoholin myynnissä. Pennsylvaniassa osavaltio omistaa ketjun jolta voi ostaa alkoholia samaan hintaan kaikkialla, ellei sitten piirikunnan veroissa satu olemaan poikkeusta. Jakelijoilta voi osaa olutta mutta pienin ostettava määrä on kori. Jos haluaa irtopulloja niitä voi ostaa deleistä jotka saavat myydä niitä koska myös myyvät ruokaa ja heillä on ulosmyyntilisenssi. Alle 21 vuotiaat voivat vanhemman tai huoltajan seurassa mennä alkoholia myyvään liikkeeseen, mutta alkoholittoman oluen ostamiseen tai nauttimiseen pitää olla täyttänyt 21, tai voi joutua pidätetyksi. 18 vuoden ikä riittää alkoholin myymiseen kyllä. Myös voi saada syytteen jos alaikäisenä oleskelee alkoholin läheisyydessä, ehkä siinä päätellään, että sen olisi kumminkin juonut.

Myös kakkosolut tunnetaan Yhdysvalloissa, joissain osavaltioissa (Colorado, Kansas, Minnesota, Oklahoma ja Utah) saa myydä ruokakaupoissa ns. low point beeriä jonka alkoholipitoisuus on 3.2% ABW eli painoa kohden joka on siis kotoisammin 4% (ABV) tilaavuuteen. Osassa osavaltioita oli myös sallittua yli 18 vuotiaiden mutta alle 21 vuotiaiden juoda näitä oluita, joita myös kutsutaan three-two oluiksi.

New Jerseyssä alkoholin myyntiä rajataan myyntiluvilla joita on tietty määrä per piirikunnan asukasluku. Eli myyntiluvat ovat kohtuu haluttua tavaraa, koska et voi avata alkoholiliikettä ellei joku lopeta, tai väkiluku kasva, jolloin lupa huutokaupataan. Vuonna 2006 Philadelphian äveriäässä lähiössä lupa myytiin 1.5 miljoonalla dollarilla. Ruokakauppojen välittömässä läheisyydessä harvoin on tämmöistä alkoholimyymälää vaan ne löytyvät kauempaa. Olutta saa yleensä vaan sikspäkeissä, joissain hyvinvarustelluissa kaupossa on tee-oma-sikspäkkisi hylly josta voi valita itselleen sekalaisen sikspäkin. Näitten hyllyjen ongelma on löytää seasta edes kohtuu tuoretta olutta, jos menekki ei ole kova, ne jäävät hyllyyn seisomaan vuodeksi helposti. Samuel Adamssit ja muut vähän isommat löytyvät sikspäkeissä, ja usein myös 12 pullon variety packejä löytyy, melko sopuisaan hintaan ($20) verrattuna Suomeen. Ilmeisesti tämä on vain käytäntö, mikään laki ei kiellä myymästä niitä erikseen mutta sitä ei vaan tehdä, kaikkialla saa kuitenkin 40 unssin malt liquoreita irtokappaleina.

Näitä hulluuksia vasten katsoessa Suomen lainsäädäntö vaikuttaa melko selväpäiseltä ja ymmärrettävältä, ja melkein jopa nykyaikaiselta (paitsi tietenkin 4.7% raja jossa ei ole mitään järkeä). Jossain osavaltiossa on vielä voimassa säännös, että alkoholia pitää tarjoilla ruuan kanssa ennen keskipäivää. Yhdysvalloissakin tapahtuu muutoksia, kesäkuun alussa on tulossa voimaan laki joka tekee kotioluen panemisesta laillista Missisippissa, vielä Alabamassa se on laitonta mutta ilmeisesti siihenkin on tulossa muutos. Ehkä Suomessakin päästäisi joskus siihen, että eri oluiden saatavuus ei olisi Alkosta ja heidän sopimuksistaan kiinni, tämä Vihreiden ehdottama ravintoloiden ulosmyynti oli askel oikeaan suuntaan. Mutta taitaa mennä vielä pitkään, koska virkamiesten ja poliitikkojen mielestä oluita on vieläkin kahta tyyppiä, sitä kolmosta ja nelosta.

Gin Craze

Gin Lane (William Hogarth 1751)

Veroilla ohjattu alkoholipolitiikkakin on usein mielenkiintoista, kuten täällä kotimaassakin on huomattu välillä. 1600-luvun lopulla Englanti vaihteeksi hermostui Ranskan meininkeihin ja alkoi kiukutella, tuohon aikaan yksi englannin suosituimmista juomista oli ranskalainen brandy. Tämähän oli kuninkaalle ja hallituksella ikävää ja olikin vain loogista alkaa suosia lähialkoholia, ja kuninkaan kotimaasta eli Hollannista tulevaa alkuperäistä ginia, eli jeneveriä. Brandyn tuontitulleja nostettiin ja ginin laskettiin, samalla myös rikottiin tislaamomonopoli ja helpotettiin tislaamon perustamista siten, että kuka tahansa pystyi sellaisen perustamaan, niin ja tietenkin oli myös järkevää nostaa oluen verotusta.

Vuoden 1694 jälkeen gini maksoi vähemmän kuin olut, melko varmasti ranskalaisen brandyn kulutus myös romahti kuten oli tarkoitus. Giniä meni sitten senkin edestä, 71 miljoonaa litraa vuodessa, joka on suurinpiirtein 10 kertaa nykyinen kulutus englannissa. No tästäpä sitten seurasi se, että kaikki alemmat luokat olivat kännissä lähes kokoajan, myös naiset. Seurauksena oli sitten kotien hajoamista ja kuolleisuus tietenkin raketoi kun ihmiset alkoivat kuolla välillisiin ja välittömiin syihin. Kerrotaan taloista joissa giniä tarjoiltiin ja sammuneet kannettiin kellariin josta sitten herätessään kiipesivät takaisin ylös ja jatkoivat juomista. Myös hiukan odottamattomampia seurauksia oli. Koska duunareista osa oli melko kännissä kokoajan ei töistä oikein tullut mitään mikä teki ikävän loven työvoimaan, tämän seurauksena palkat nousivat ja ihmisillä alkoi jäädä rahaa yli, millä sitten saattoi ostaa vaikka... giniä.

Kauanhan ei tämmöistä voi katsella ja jo 40 vuoden jälkeen vuonna 1736 saatiin ensimmäinen laki jolla ongelmaan koitettiin puuttua. Lailla nostettiin ginin hintaa ja valmistamiseen tämän jälkeen tarvittiin maksullinen lisenssi. Kuten yleensä kieltolaeilla on tapana niin tämäkään ei aivan toiminut ja ginin valmistus muuttui pimeän viinan kaupaksi. Ja jos tavaran laatu ei huimannut päätä (sic) aikaisemmin ei se varmasti muuttunut yhtään paremmaksi kun valmistus joutui menemään maan alle. Yläluokkahan ei varsinaisesti kiinnostunut näistä asioista, yleinen mielipide oli, että kaikki lontoon ongelmat johtuivat ginistä, köyhyydellä ei siis ollut asiaan osaa tai arpaa. Kuitenkin yläluokatkin alkoivat huomata ongelmia kun palvelusväkeä ei enää löytynyt. 

Tämän jälkeen lakeja viilailtiin vähän fiksummin ja 1751 tuli laki joka esti ginin myymisen lisensoimattomille myyjille ja muutenkin vaikeutettiin pientislaamojen asemaa. Kaikesta huolimatta myös väkiluku oli noussut ja työväkeä taas oli jonka johdosta palkat laskivat ja  leivän hinta nousi. Myös kotimaisen viljan käyttö tislauksessa kiellettiin ja teen tuonti alkoi kasvaa. Ja sittenhän varmaan maistui taas olut.

Six o'clock swill

Alkoholin kieltämisestä tai nauttimisen estämisestä on yleensä ollut jänniä seurauksia, Australiassa melko äärimmäisiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Australiassa raittiusliike sai hyvän jalansijan ja suostutteli hallituksen säätämään lain, että pubien tuli mennä kiinni samaan aikaan kuin kaupat, eli kuudelta. Uudessa-Seelannissa oli adressejakin jotka 160000 ihmistä allekirjoitti. Juomateollisuus katsoi myös tämän olevan parempi kuin muualla maailmassa kannatusta saanut kieltolaki. 

Sielläpäin maailmaa oltiin jo pitkään oltu oluen ja muiden juopumisjuomien ystäviä, ja kun normaali duunari pääsi töistä viideltä, vaikutukset ovat näin jälkikäteen katsottuna melko ilmeisiä. Duunarit ryntäsivät töistä suoraan baariin juomaan tunniksi. Lain tarkoituksena oli saada miehet kotiin perheen luokse aikaisin, että pääsevät seuraavana päivänä taas töihin. Varmasti pääsivät jossain vaiheessa mutta kunnossa ei varmasti ollut kehumista. Pubeista myös poistettiin kaikki epäoleellinen kuten biljardit, tikkataulut, pöydät ja tuolit. Pinnoista tehtiin myös helposti puhdistuvia koska tuossa tahdissa saattaa välillä vähän läikkyä, ja muutenkin voi vatsa tulla turhan täyteen.

Tästä kun oli selvitty oli joko aika mennä jatkoille, tapella kadulla tai sitten vaan autoilla humalassa kotiin. Sitten raittiusväki pystyi toteamaan, että onneksi eivät saa juoda kauempaa, siitähän sitä ongelmia vasta syntyisi. Tämä erinomainen järjestely sitten kuitenkin säilyi voimassa useissa paikoissa yli 50 vuotta. Viimeisetkin osat vapautettiin Australiassa 1966 ja Uudessa-Seelannissa 1967. Eiköhän tuommoinen jos mikään ole omiaan aiheuttamaan pientä kieroutumaa alkoholin käytössä.