Lempioluet I

Tämmöisessä olut harrastuksesa on vähän sitä vikaa, että kun menee kauppaan/baariin käy aina listan läpi ja ottaa ensimmäisenä jotain mitä ei aikaisemmin ole maistanut, ja tämä jatkuu kunnes kyllästyy tarjontaan tai kaikki mielenkiintoiset uutuudet on käyty läpi. Sitten onkin hyvä päätyä johonkin hyväksi koettuun, eli lemppareihin. Näistä suurin osa on sessio-oluita, välillä se 12% portteri on ihan hyvää mutta sen jälkeen tarttuu mielellään johonkin näistä.

Parhaan lagerin paikan vie Harviestounin Schiehallion jota saa Alkosta mukavassa 0.5l annoskoossa. Maku on mukavan rapea, hiukan sitruksinen, ehdottomasti oivallinen pienpanimo lager. Kohtalon ivaa onkin, että alkoholia on 4.8% joten juuri jää pois kauppojen valikoimista. Tämä on lähes identtistä Samuel Adams Boston Lagerin kanssa jonka katsotaan aloittaneen Amerikan pienpanimoliikkeen. Boston Lageria saa mm. Stockmannilta ja Lidlissäkin olen joskus nähnyt.

Baareissa koitan kotimaisia tukea mahdollisuuksien mukaan mutta aina ei löydy mieluisaa, ja joskus saattaa löytyä perinteikkään Thornbridge panimon Jaipur IPA:a, joskus jopa real alena. Mukavan mausteinen ja humalainen ipa, joka ei kuitenkaan ole aivan liian perus-britti, joka siis tarkoittaa melko tylsää. Tätä on ainakin joistan kalaravintoloista ja Black Doorista saanut. Tämä on 5.9 prosentillaan hiukan jopa Britti India Pale Alen ylärajoilla, englannissa on historiallisesti ja erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen verotettu oluesta vahvuuden mukaan joka on tuonut sitten erityispiirteensä heidän oluisiinsa.  

Olutravintola tilanne on Helsingissä erinomainen mutta eipä niissäkään aina voi olla. Siksi onkin ilahduttavaa, että useassa 'tavallisessa' baarissa on valikoimassa Brew Dog Punk IPAa. Erinomainen myöhemmän illan olut, raikas ja mukavasti humaloitu, maltaan maku lähes huomaamaton. Puristejahan se harmittaa ettei ole ihan määritysten mukainen mutta hyvä olut tämä on. Loosesta ainakin saa. Alkosta sitten saa Punk IPAn 'pikkuveljeä' 5 a.m. Sainttia, tämäkin on hyvä olut oikeaan aikaan, nimi taitaa olla vihje. Tätä puristi sanoo vetiseksi mutta maku mukailee Punkkia.

Siinäpä näitä sessioita, pitänee palata vielä vahvoihin, kuten myös niihin mitä en ehkä suosittelisi maistamaan. Uskokaa tai älkää, niitäkin on.

IPA IPA IPA

Joulukuun ja tammikuun panemiset vetivät takin vähän tyhjäksi, että helmikuussa ei juuri tullut kehiteltyä mitään uutta. Nyt yksi joulukuussa tehty IPA oli onnistunut niin hyvin, että se tuli juotua pois vähän liian nopeasti joten sitä piti tehdä lisää heti kun intoa taas löytyi.

Tähtäimessä oli tehdä niin hedelmäinen ja humaloitu IPA kuin vaan kehtaa. Esikuvana kulttimainetta nauttiva Pliny the Elder Russian River Brewingiltä, jota toivottavasti joskus pääsen maistamaan. Euroopassa ei ole ko. tuotetta taidettu nähdä ja Amerikan Itä-Rannikollakin on vähän vaikeaa. Löysin jostain itse panimomestarilta saadun reseptin jota mukailin

Rööperi IPA (20l)
                                      
7.00 kg Brewferm Pale Ale (7.0 EBC)        
1.00 kg Crystal Malt (100.0 EBC)
                
69.00 g Cascade [7.70 %]                 Boil 60.0 min        
30.00 g Magnum [12.90 %]                 Boil 60.0 min        
41.00 g Cascade [5.50 %]                 Boil 10.0 min        
32.00 g Riwaka [5.25 %]                  Boil 10.0 min
30.00 g Pacific Gem [15.00 %]            Boil 10.0 min
20.00 g Centennial [10.00 %]             Dry Hop 7.0 Days
20.00 g Hallertauer Hersbrucker [4.00 %] Dry Hop 7.0 Days
20.00 g Pacific Gem [15.00 %]            Dry Hop 7.0 Days

Mäskäys 1h ~68 asteessa. Hiivana US-05. 
IBU: 111.5
OG: 1.069
FG: 1.020

Aika kasat humalaa, mutta lopputulos olikin sitten erinomainen. Toiseen versioon viilasin humalia vähän varastotilanteen mukaan mutta perusteiltaan pysyi samana. Toivottavasti onnistuu yhtä hyvin kuin ensimmäinen.

Oluthuoneissahan on perinteinen IPA kuukausi nyt ja siellä onkin kaikkea mukavaa, erityismaininta Stadin Panimon West Coast IPA:lle joka vei kerralla parhaan kaupallisen IPA:n paikan mun kirjoissani (oma on parempaa, mutta ei paljon). Eipä kotimaisessa IPA tarjonnassa hirveästi ole kyllä kehumista ollut.

Koffin taannoin järjestämän Olutmestarikilpailun voittaja sai suunnitella yhteistyössä oman oluen ja tuloksena oli Olutmestarin 777 joka yrittää IPA mutta melko peittelemätön Koff bulkin maku on mukana. Kyllähän tuota mieluummin juo kuin perus Koffia mutta aika paljon pitää kuvitella, että luulee IPAa juovansa. Mutta ehdottomasti pisteet yrityksestä ja toivottavasti tämä avaisi tynnyreitä vähän muunlaisillekin oluille kuin lagerille.