Dogfish Head

Päiväretken kohteena oli Delawaren osavaltio ja kuuluisa Dogfish Head panimo. Dogfish on kuuluisa kokeellisista oluistaan ja perustaja Sam Calagionesta joka tuntuu tunkevan itsensä aika moneen asiaan, mm. usean kirjan esipuheeseen. Heillä oli myös oma tv-sarja Brew Masters (löytyy näemmä youtubesta) jossa seurattiin heidän extreme oluiden suunnittelua ja toteutusta. Huhut kertovat, että toista kautta ei tehty koska isot panimot olivat vetämässä mainoksiaan pois tilaajana olevalta Discovery Channelilta, mene ja tiedä.

Panimo sijaitsee melko kaukana Delawaressa, muutaman tunnin ajon päässä lähimmästä isosta kaupungista joka on Philadelphia. Seutu on hyvin rauhallisen oloista maaseutua jossa on maissipeltoja ja persikkatarhoja.

Panimolla on aika iso laajennus käynnissä joten ei ollut ihan selkeää mistä sisään mennään mutta löytyi viimein. Suosittelevat varaamaan webin kautta ajan etukäteen, olimme jonkun 20 minuuttia myöhässä ajastamme mutta se ei haitannut ja saimme paikat seuraavalla kierrokselle eikä vanhoista lipuista kyselty, mukavan epämuodollista. Opas antoi samalla käteen neljä pahvista haita joilla saa maistiaisia. Lakimuutos joka mahdollistaa maistiaisten antamisen ei ole kovin montaa vuotta vanha ja se määrittää neljän (3 oz = ~0.9 dl) maistiaisen rajan jota näillä hailla sitten valvotaan.

Kiireisellä maistelijalla jo toinen
menossa, mukissa 60 minute IPA.

  

Mallasmylly kokoa XL

Automatka oli aika raskas ja ulkona oli kuuma joten ennen kierroksen alkua oli hyvä maistaa muutama akuuteimpaan janoon. Ensimmäisenä listalla oli Midas Touch, ensimmäinen Dogfishin muinaisten oluiden kokeiluista. Löytyi kevyttä hunajaa ja mukavan raikas, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että amerikkalainen maistiais koko ei ole ihan tarpeeksi kokonaiskuvan saamiseen. Toisena maistoin jo etukäteen odottamaani 60 minute IPAa, tämänhän erikoisuus on 60 minuuttia kestävä jatkuva humalointi. Ja tuntui toimivan, missään oluessa en ole niin vahvaa humalan aromia maistanutkaan. Aivan kuin olisi itse keitellyt humalia vierteeseen. Sitruksinen ja raikas itä-rannikon tyyliin. Kierros oli alkamassa ja vielä ehti yhden ottaa käteen ja listalta valikoitui Palo Santo Marron, tuhti (12%) palo santo puutynnyri kypsytetty brown ale. Maku oli paahteinen ja alkoholi maistui vahvasti, runko kuitenkin yllättävän kevyt. Kaikkien oluiden tarjoilulämpö oli sama eli vähän liian kylmä paikalliseen tyyliin, varsinkin tämän oluen kohdalla maku alkoi lämmetessä muuttumaan vähän huonompaan suuntaan ja paahteisuus nousi vähän turhan kitkeräksi.

Hiivan käsittelyä

Show lähtikin sitten käyntiin ja ensin ihmeteltiin esittelyssä oleva Dogfishin ensimmäinen 10 gallonan laitteisto ja sitten hop-a-lot joka oli toinen versio Calagionen kehittämästä jatkuvahumalointi laitteesta, tämä oli siirretty pois tuotantokäytöstä sen kerran tiputtua vierrepataan. Käytiin myös läpi lukuja ja tällä hetkellä Dogfish nopeimmin kasvava pienpanimo USA:ssa, tämän hetken vuosituotanto on jotain 10 miljoonan paikkeilla mikä ei ole ihan huonosti kun Suomen kulutus on jotain 90 miljoonaa litraa. Laajennoksen jälkeen tuotanto kaksinkertaistuu.

Sarkastinen opas totesi
ottaessaan vesilasinsa,
että juo Budweiseria
koska eivät saa juoda
olutta työaikana.

Panimo näytti aivan panimolta, aika isolta sellaiselta, opas kävi läpi keskeiset vaiheet, yhden erän mäskääminen, keitto ja hiivaaminen tapahtuu joka kolmas tunti, ympäri vuorokauden. Mielenkiintoinen oli vasta valmistunut 2 miljoonan taalan hiivankäsittelyhuone johon hiiva tuodaan käymisen jälkeen, happopestään ja kierrätetään. Käytössä on joku seitsemän omaa hiivaa. Pullotusta ja kegitystäkin katseltiin. Varastossa oli myös vaikuttavat määrät heidän omia vuosikertojaan.

Kierroksen jälkeen olikin aika käyttää viimeinen haikala ja maistoon tuli Black&Blue, jossa on käytetty mustia vadelmia sekä pensasmustikoita. Suomalainen mustikka on muuten englanniksi sitten bilberry eikä blueberry. Mitenkään erityistä muistijälkeä ei huikka jättänyt. Oli jo vähän kiire shoppailemaan vieressä olevaan Dogfish kauppaan. Oluet olivat $9.25 sikspäkki, vahvempia sai vaan foorpäkin sillä hinnalla. Erikoisuuksia oli sitten isoimmissa pulloissa kuten mukaan tullutta Sah Teata ja Noble Rotia. Sitten oli t-paitaa, hupparia, työpaitaa, lippistä, pyöräilypaitaa ja kaikenlaista muuta. Kuulemma seudulla oleva kotiolutkauppa myi myös Dogfishin omia olut kittejä joiden tarkastamiseen ei tällä kertaa ollut aikaa.

Kierros oli oikein leppoisa, panimolla tehtiin kovasti rakentamista ja meteli oli aikamoinen ei oikein hirveän tarkkoja kysymyksiä päässyt esittämään. Kierros oli aivan ilmainen ja maistiaiset kuuluvat hintaa ja neljä haita saa vaikka vaan tulee paikalle, kierrokselle ei tarvitse edes osallistua. Syksyllä kun laajennos tulee valmiiksi kierros hiukan laajenee, myös maisteluhuoneeseen oltiin asentamassa kahtakymmentä uutta hanaa, saavatkohan kenties anniskeluoikeudet jopa.

Dogfishin pubi sijaitsee puolen tunnin ajon päässä Reheboth Beachillä jonne sitten lähdettiin lounastamaan ja maistamaan hiukan isommissa erissä. Dogfish antaa käytetyn mäskin lähialueen farmeille josta saavat sitten vaihdossa naudanlihaa baarin burgereihin, kelpo vaihtokauppa. Baarin tiloissa toimii myös tislaamo johon ovat hiljattain saaneet luvat. Saatavilla rommia, votkaa ja kurkku giniä, mielenkiintoista. Ruokaa odotellessa sitten satuin törmäämään ulkopuolella itse omistaja Sam Calagioneen, vähän bissenörtti hermostui mutta uskaltauduin juttusille kumminkin. Oli kuulemma juuri tullut Tukholmasta. Kerroin ostaneeni pari pulloa Sah Teata ja kyseli miten sahdilla menee suomen pienpanimokulttuurissa, ja en ollut vielä maistanut heidän versiotaan niin tarjosi pienen tuopin siltä seisomalta. Ei todellakaan perinteistä sahtia ollut mutta oikein hyvä suoritus, käyttävät weizen hiivaa, neilikkaa ja mausteisuutta oli. Tarjoilulämpötila oli taas kovin kylmä.

Ihan ku olis rokkitähden tavannut

Pubin ruoka oli hyvää, olutta olisi ollut maistettavaksi vaikka millä mitoilla, ruokajuomaksi otin tuopin Aprihopia joka oli hyvä pale ale, ilmoitettua aprikoosia en aivan löytänyt. Jälkiruoaksi otin Burton Batonin, Brewdog kaupassa tämä oli loppu joten oletin sen olevan hyvää enkä joutunut pettymään. Itse pidän että vahvoissa ipoissa löytyy vähän enemmän runkoa ja tästä sitä löytyi, kuten myös melko ylilyövä sitrushumalointi. 50/50 strong alesta ja 90 minute IPAsta sekoitettu, ja vielä tammitynnyrissä kypsytys toivat oivallisia makuja. Monta olutta jäi vielä hanoihin mutta sitten pitikin jo lähteä.

Dogfish on ollut kirittämässä muita toimijoita häkellyttävällä kasvullaan ja kekseliäisyydellään. Toisaalta ovat myös osallistuneet humalavarusteluun minuutti  ipoillaan, vaikka miten hyvää se humala onkaan niin tulee muutakin. Myös lähes kaikki Dogfishin oluet ovat helposti yli 8%, heidän sessio-oluensa on sitten  60 min IPA kuudella prosentillaan. Kovasti paikallisuuteen ja luonnollisuuteen panostavana panimona ihmettelin myös saksalaisia vehnämallas säkkejä ja riisiglukoosi sankoja, toivottavasti koe-eriin. Yhtäkaikki hyvä ja rohkea panimo, toivottavasti Suomeenkin eksyisi enemmän heidän tuotteitaan.