Pale vai ei olla?

Kevät alkaa olla kohta ovella niin on syytä tehdä jotain keväistä juotavaa, onhan belgialaisetkin ihan mukavan lämmittäviä jos sattuu vähän koleampi sää mutta kyllä auringossa on mukavampi jotain hiukan kevyempää nauttia. Tällä kerralla oli tarkoituksena tehdä rapea pale ale alkukevääksi.

Normaalistihan tämmöinen menisi aika pitkälle pale maltaalla mutta nyt teki mieli saada vielä vähän vaaleampaa väriä niin laitoin vähän vaaleaa pilssiä mukaan, ja kristallimallasta kun on ollut tapana. Tämä ns. malt bill olisi varmasti voinut olla järkeväkin mutta sattuneista syistä tapa resepti piti improvisoida minuutissa. Humalat valikoituivat pakastimen varaston mukaan ja tällä kertaa arvonnassa voittivat challenger ja koska vähän uuden-seelannin vibaakin halusin niin green bullettiakin valikoitui. Vastoin normaalia tapaani koitin pitää humalat enemmän aromeina kuin kitalaen kuivattavana mattona, IBUja tähän tulisi arviolta 43.

Kuvassa BetterBottle

Välillä Braumeister on hiukan kiukutellut ja antanut todella huonosti sokereita jotka ovat sitten vähän tuntuneet lopullisen tuotteen vahvuudessa ja suutuntumassa. Mäskäys tapahtui 64 asteessa taas tällä kertaa huuhtelin huolella maltaat ja sokereita tulikin aivan riittävästi, tähän vielä 90 minuutin keitto niin olikin melko potenttia vierrettä pannussa joten ennen jäähdyttelyä lisäilin vielä kattilaan 3.5 litraa kiehuvaa vettä.

Lopulta sitten olikin vähän ihmetystä kun käymisastiaan päätyi 18.5 litraa 1.077 OG:lla olevaa vierrettä, jonka värikin oli kovin kaukana suunnitellusta. Hiivana tälle olin kasvatellut Wyeastin London Ale III hiivaa jonka startteri olikin aivan valmiina. Tuolla OG:lla oluesta olisi nyt sitten tulossa 9% ja todella tummaa, kaukana pale alesta.

Aika nyt näyttänee mitä oluesta tulee mutta uskoisin, että joku strong ale osaston juoma tästä saattaisi tullakin, melko kuiva sellainen. Kuivahumaloinnilla voi vähän vielä säätää mitä sieltä tulee, tai kenties hedelmillä.. Suuret keksinnöt ovat usein erehdysten ansiota, katsotaan mitä käy.

Kevät "Pale" 2014

3.4 kg Pale Ale (5 EBC)

2.0 kg Pils (3 EBC)

0.6 kg Crystal (100 EBC)

60 min

5g Challenger

5g Green Bullet

30 min

10g Challenger

10g Green Bullet

10 min

12g Challenger

20g Green Bullet

Mäskäys 64 asteessa

OG:1.077 IBU:43

Rööperin Panimon vuosi 2013

Vihdoin statistiikkayksillä sai toimitettua vuoden 2013 raportit ja voidaan lyödä vuosi lukkoon. Rööperin Panimon tuotanto kalenterivuonna 2013 oli 313 litraa. Eniten tuotettiin erilaisia IPA tyyppisiä oluita joiden tuotanto oli yli kolmannes eli 110 litraa, toiseksi eniten tuotettiin pale alea jota panimo pisti ulos lähes 60 litraa, kolmantena vehnäoluet 52 litralla. Loput vuosituotannosta olivat yksittäisiä eriä portteria, lageria, saisonia ja muutama vahva olut. Maltaita kului vähän päälle 100 kiloa ja humalaa muutama kilo.

Vuoden onnistumisena panimolla pidetään Imperiaalinen nimellä kulkevaa vahvaa portteria jossa käytettiin myös tammilastuja ja kirsikkalikööriä tuomaan makua, myös Ipaattori nimellä kulkeva IPA herätti paljon onnistumisen tunteita ja melko pienen yleisön (pienet erät, isot suut) suosion ja jää perustuotteeksi. Aivan kaikessa ei voi onnistua ja sitä lajia tänä vuonna edusti Rööperiläinen joka on berliner weisse tyyppinen olut, ongelmaksi muodostui liika karbonointi jonka ansiosta olut lähtee pullosta geysiirin tavoin, makukaan ei ole kaksinen. Tätä on vielä korillinen jäljellä odottamassa jos sille keksisi jotain.

Myös omavaraisuutta kokeiltiin ja humalia kerättiin sekä niistä tehtiin olutta, vaikka mausta ei erikseen ole raportoitu se oli erittäin onnistunut. Kotimaisten humalien maku oli miellyttävä ja melko maanläheinen, selkeää ei ole johtuiko se kehnosta perkaamisesta vai humalan omasta aromista. Ensi syksynä kerätään koko sato.

Aina ei onnistu, jääkaapin
takaseinä on kylmä.

Laitteistopuolella tapahtui muutosta, hyvin toimiva mutta hiukan vaivalloinen järjestelmä vaihtui 50l Braumeisteriin joka helpottaa merkittävästi toimintaa koska teollisuushallien vuokrat ovat korkeat joten on varaa vain puolikkaaseen keittiöön. Myös suoraan pullottaminen vaihtui oluen kegittämiseen eli tynnyröimiseen, joista on tarvittavat pullot saanut täytettyä oivallisesti, ja hanakin on tarjoilussa erittäin kätevä. Onpa sellainen joskus kulkenut mukanakin

Paikalleen ei tarvitse jäädä kun kysymys on harrastuksesta joka vaan antaa antamistaan, uusia jännittäviä hiiva tuttavuuksia on hankittuna ja ne vain odottavat pääsevänsä erinäisten vierteiden kanssa tekemisiin (paino siirtymässä belgian suuntaan). Panimolle on myös tulossa omat tilat, ei aivan teollisuushalli mutta riittävä erilaisiin kokeiluihinkin, ja tietysti entistä paremman oluen tekemiseen, määrä tuntuu olevan riittävä.

Kaksin käsin IPAa

Mallasta meni
aika paljon

Panimolaitteisto päivittyi kesällä Braumeisterin 50 litran versioon, lisääntyneestä kapasiteetista huolimatta kaikki satsit ovat kuitenkin olleet 20 litran. Braumeisterissa on mallaspiippu jonka sisällä käytetyt maltaat nostetaan pois vierteestä. Pienemmän putken nostaminen yksin on hiukan raskasta joten isompaa johon menee 13 kiloa mallasta ei yksin juuri saa liikkumaan. Kokonaisen erän tekeminen siis vaati hiukan suunnittelua ja apuvoimia.

Maltaat menivät aika peruspohjalla 11 kiloa pale mallasta ja 2 kristalli mallasta. Humalat valikoituivat pakastimen pussinpohjista joissa sattui olemaan cascadea, rakauta ja nelson sauvinia. Suunnitelmana oli jakaa vierre kahteen käymisastiaan ja käyttää kahta eri hiivaa, toinen oli jo muutamia päiviä herätelty White Labsin WLP644 Brettanomyces Bruxellensis Trois ja toinen Safbrewn T-58. Molemmat belgialaisia hiivoja ja varsinkin White Labsin bretta vaikutti mielenkiintoiselta hiivalta ipaan.

Astiapesukoneen
alusta näppärästi
kerää kannesta
tippuvat vedet

Panot menivät hyvin vaikka tehokkuus jäi jonnekin 60% tietämiin, putken nostaminen oli juurikin niin vaikeata kuin kuvittelin, tarvitsee kaksi miestä sen liikutteluun. Käymisastioihin päätyi molempiin joku 22 litraa.

Kahden viikon käymisen jälkeen lisäsin kuivahumaloinnit, bretta hiivalla käytettyyn laitoin  20g cascadea, 20g nelson sauvinia ja 20g greenbullettia, T-58 versioon laitoin samat mutta 10g  enemmän cascadea (miksikö? en tiedä).

Viikon verran kuivahumalointia primääriastiassa jonka jälkeen siirsin oluet kegeihin kypsymään vielä hiukan. Mittausten jälkeen oluen vahvuudeksi paljastui noin 6% eli kehtaa kutsua ipaksi vaikka vähän vahvempaa piti tulla. Palataan makuihin myöhemmin.

BELGIAN IPA(T)

IBU:111

OG: 1.055

WLP644 / Safbrew T-58

11.00 kg              Brewferm Pale Ale (7.0 EBC)

2.00 kg               Crystal Malt (100.0 EBC)

60 min boil

67.00 g               Rakau [12.40 %]

56.00 g               Cascade [7.40 %]

30.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

6.00 g                Riwaka [4.50 %]

30 min boil

20.00 g               Citra [12.00 %]

10.00 g               Amarillo Gold [8.50 %]

10 min boil

83.00 g               Cascade [7.40 %]

33.00 g               Rakau [12.40 %]

20.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

Panimokuulumisia

Kesä onkin kutakuinkin loppu, ja kirjoittelusta tulikin otettua vähän pidempi tauko kuin piti. Harrastuksistakin tarvitsee lomaa. Panohommia on kuitenkin harrastettu ja uutta laitteisteistoa on ajettu sisään. Kerrostalokeittiön rajat alkoivat tulla vastaan ja laitteiston kasaaminen panopäivää varten alkoi jo kestää turhan pitkään joten päädyin hankkimaan näppärän Braumeister kotipanimolaitteen. Vähän kuin leipäkone mutta ulos tulee olutta, tai no vierrettä. Vanha laitteisto oli jo sen verran tuttu ja tulokset olivat jo mukavan tasaisia joten nyt onkin ollut hauska ihmetellä taas laitteiston ominaisuuksia. Myöhemmin kirjoittelen tästä aiheesta varmasti lisää.

Kesällä valmistetut ovat olleet NZ lager, black IPA sekä belgialainen saison, ihan hyviä oluita olleet mutta vielä vähän harjoittelua tarvitaan. Matkalta tuli vielä ostettua kegeraattorin (jääkaappi jossa oluthanat) osia joten senkin rakentelu alkaa olla loppusuoralla, tästä varmasti lisää myös.

Jännittäviä tilanteitakin on ollut aikaisemmin valmistettu Berliner Weissekin tuli maistettua, ja koettua. Ensimmäisen kerran onnistuin tekemään kuuluisia pullopommeja. Jossain epähuomiossa karbonoin 16 litraa olutta 170 grammalla sokeria joka näin jälkiviisaana on aivan liikaa. Onneksi olin pakannut pullot pahvilaatikkoon jossa oli pohjalla paperisilppua, yhteensä 5 pulloa oli pamahtanut loman aikana. Maku oli oikein hyvän hapan mutta sitä häiritsi hillittömän karbonoinnin pohjalta liikuttanut hiiva. Loput ovat kypsymässä turvallisesti kunnes keksin jonkun ratkaisun tähän.

Ponnisteleva Perle

Humalat ovat myös kasvaneet ja ei-kasvaneet, toissa vuonna saksasta tilattu Perle humala ei vieläkään osannut oikein tehdä käpyjä, saati sitten kasvaa yli 20 senttiseksi. Kotimaiset tuntemattomat lajikkeet kyllä puskevat ylös niin pitkään kuin vain keppiä riittää ja satokin näyttää hyvältä. Tällä viikolla pitäisi korjata talteen. 

3 x Kotimainen mikälie

Jännittävä vuosi tulossa koska THL ja STM osoittavat niin jäätävää välinpitämättömyyttä suomalaista olutkulttuuria kohtaan, että koen kansalaisvelvollisuudeksi tehdä niin paljon hyvää olutta kuin mahdollista. Ehkä käyn jopa olutrallilla Tallinnassa ostamassa jotain oluita mitä Alko ei tänne suostu tuomaan, STM tuntuu tukevan tätä toimintaa. Jos haluaa lisää ideoita oluen myynnin laskemiseen niin voin kertoa, kielletään tärkkelyksen käyttö oluen valmistuksessa, tästä voittavat kaikki. Oluen hinta nousee STM:n haluamalla tavalla ja kaikki saavat parempaa olutta. Tätähän voisi kiroilla pidemmänkin aikaa mutta pitää mennä viimeistelemään tänään pantu hasselpähkinäportteri, josta lisää myöhemmin.