Kegeraattori!

Oluthan on joitain poikkeuksia lukuunottamatta parasta hanasta, sen lisäksi pullottaminen ei ole mitään hauskaa puuhaa joten hanan hankkiminen kotiin onkin jo pitkään ollut mielessä. Ratkaisu tähän on kegeraattori, eli jääkaappi jonka sisälle kegit laitetaan ja hanatorni päälle. Amerikan ihmemaassahan näitä myydään kohtuu säälliseen hintaan (~$500) koska kysyntää on. Euroopasta ei oikein näitä onnistu löytämään ja rahtikustannukset viimeistään ottavat luulot pois. No pitää siis rakentaa itse. 
Projekti lähti liikkeelle jo viime kevään USA:n matkalla josta ostin hanatornin ($115), regulaattorin ($100) ja muuta sälää. (http://www.homebrewing.org/ vastasivat kysymyksiin eikä ongelmia, ensimmäinen paikka mitä koitin ei hyväksynyt ulkomaalaista luottokorttia). Kegit tilasin Candirectilta (http://www.candirect.co.uk/, hyvät hinnat kegeille mutta karmiva verkkokauppa ja muuta sähläystä, luotettava kumminkin). Jääkaapin olin jo aikaisemmin hakenut Gigantista, Matsui (silloin 200e).

Valmis!

Aika paljon letkua

Rakentamiseen kuuluu reikien poraamista jääkaappiin jota en ole kovin paljon ehtinyt harjoittelemaan vaikka aika paljon kaikkea on tullut tehtyä, pähkäillessäni törmäsin esimerkkiin miten ko. Matsuihin oli reikiä porattu josta oli suurta apua. Kaasuletkujen poraaminen erityisesti epäilytti ja jahkailin asian kanssa kunnes löysin helpomman ratkaisun. Ruotsalainen kotiolutliike humle.se myi adapteria jolla regulaattorin saa kiinni limukoneessa käytettävään AGA:n 425g CO2 pulloon joka mahtuisi jääkaappiin eikä tarvitsisi porailla enempiä reikiä. Jälkiviisaana olisi kannattanut käyttää Sodastream pulloja joihin tarvitsee sen toisen Humlen myyvän adapterin koska niiden täyttäminen on vaan 10 euroa kun AGA pullot ovat 20e.

Putsailua

Jahkailtuani muutaman viikon lisää ja löydettyä porani oli aika alkaa hommiin. Kurkkasin kannen alle ja ihmettelin hetken, sitten merkkasin tornille paikan ja porasin niin pitkälle kuin pystyin. Sitten otin kantta pois ja jatkoin reikiä kunnes lävistin jääkaapin katon, tämän jälkeen vähän isommalla terällä keskelle muutama reikä ja veitsellä vähän suuremmaksi. Samat jutut välissä olevalle styroksille ja kannelle, jota vähän viitsin ottaa siistimmäksi pikkuporalla. Sitten letkut sisälle ja ruuvit läpi jääkaapista sekä kiristys. Letkujen läpi ensin hiukan pesuainetta ja huuhtelu, sitten kegillinen soodavettä kiinni, harjoitteluksi.

Pale vai ei olla?

Kevät alkaa olla kohta ovella niin on syytä tehdä jotain keväistä juotavaa, onhan belgialaisetkin ihan mukavan lämmittäviä jos sattuu vähän koleampi sää mutta kyllä auringossa on mukavampi jotain hiukan kevyempää nauttia. Tällä kerralla oli tarkoituksena tehdä rapea pale ale alkukevääksi.

Normaalistihan tämmöinen menisi aika pitkälle pale maltaalla mutta nyt teki mieli saada vielä vähän vaaleampaa väriä niin laitoin vähän vaaleaa pilssiä mukaan, ja kristallimallasta kun on ollut tapana. Tämä ns. malt bill olisi varmasti voinut olla järkeväkin mutta sattuneista syistä tapa resepti piti improvisoida minuutissa. Humalat valikoituivat pakastimen varaston mukaan ja tällä kertaa arvonnassa voittivat challenger ja koska vähän uuden-seelannin vibaakin halusin niin green bullettiakin valikoitui. Vastoin normaalia tapaani koitin pitää humalat enemmän aromeina kuin kitalaen kuivattavana mattona, IBUja tähän tulisi arviolta 43.

Kuvassa BetterBottle

Välillä Braumeister on hiukan kiukutellut ja antanut todella huonosti sokereita jotka ovat sitten vähän tuntuneet lopullisen tuotteen vahvuudessa ja suutuntumassa. Mäskäys tapahtui 64 asteessa taas tällä kertaa huuhtelin huolella maltaat ja sokereita tulikin aivan riittävästi, tähän vielä 90 minuutin keitto niin olikin melko potenttia vierrettä pannussa joten ennen jäähdyttelyä lisäilin vielä kattilaan 3.5 litraa kiehuvaa vettä.

Lopulta sitten olikin vähän ihmetystä kun käymisastiaan päätyi 18.5 litraa 1.077 OG:lla olevaa vierrettä, jonka värikin oli kovin kaukana suunnitellusta. Hiivana tälle olin kasvatellut Wyeastin London Ale III hiivaa jonka startteri olikin aivan valmiina. Tuolla OG:lla oluesta olisi nyt sitten tulossa 9% ja todella tummaa, kaukana pale alesta.

Aika nyt näyttänee mitä oluesta tulee mutta uskoisin, että joku strong ale osaston juoma tästä saattaisi tullakin, melko kuiva sellainen. Kuivahumaloinnilla voi vähän vielä säätää mitä sieltä tulee, tai kenties hedelmillä.. Suuret keksinnöt ovat usein erehdysten ansiota, katsotaan mitä käy.

Kevät "Pale" 2014

3.4 kg Pale Ale (5 EBC)

2.0 kg Pils (3 EBC)

0.6 kg Crystal (100 EBC)

60 min

5g Challenger

5g Green Bullet

30 min

10g Challenger

10g Green Bullet

10 min

12g Challenger

20g Green Bullet

Mäskäys 64 asteessa

OG:1.077 IBU:43

Rööperin Panimon vuosi 2013

Vihdoin statistiikkayksillä sai toimitettua vuoden 2013 raportit ja voidaan lyödä vuosi lukkoon. Rööperin Panimon tuotanto kalenterivuonna 2013 oli 313 litraa. Eniten tuotettiin erilaisia IPA tyyppisiä oluita joiden tuotanto oli yli kolmannes eli 110 litraa, toiseksi eniten tuotettiin pale alea jota panimo pisti ulos lähes 60 litraa, kolmantena vehnäoluet 52 litralla. Loput vuosituotannosta olivat yksittäisiä eriä portteria, lageria, saisonia ja muutama vahva olut. Maltaita kului vähän päälle 100 kiloa ja humalaa muutama kilo.

Vuoden onnistumisena panimolla pidetään Imperiaalinen nimellä kulkevaa vahvaa portteria jossa käytettiin myös tammilastuja ja kirsikkalikööriä tuomaan makua, myös Ipaattori nimellä kulkeva IPA herätti paljon onnistumisen tunteita ja melko pienen yleisön (pienet erät, isot suut) suosion ja jää perustuotteeksi. Aivan kaikessa ei voi onnistua ja sitä lajia tänä vuonna edusti Rööperiläinen joka on berliner weisse tyyppinen olut, ongelmaksi muodostui liika karbonointi jonka ansiosta olut lähtee pullosta geysiirin tavoin, makukaan ei ole kaksinen. Tätä on vielä korillinen jäljellä odottamassa jos sille keksisi jotain.

Myös omavaraisuutta kokeiltiin ja humalia kerättiin sekä niistä tehtiin olutta, vaikka mausta ei erikseen ole raportoitu se oli erittäin onnistunut. Kotimaisten humalien maku oli miellyttävä ja melko maanläheinen, selkeää ei ole johtuiko se kehnosta perkaamisesta vai humalan omasta aromista. Ensi syksynä kerätään koko sato.

Aina ei onnistu, jääkaapin
takaseinä on kylmä.

Laitteistopuolella tapahtui muutosta, hyvin toimiva mutta hiukan vaivalloinen järjestelmä vaihtui 50l Braumeisteriin joka helpottaa merkittävästi toimintaa koska teollisuushallien vuokrat ovat korkeat joten on varaa vain puolikkaaseen keittiöön. Myös suoraan pullottaminen vaihtui oluen kegittämiseen eli tynnyröimiseen, joista on tarvittavat pullot saanut täytettyä oivallisesti, ja hanakin on tarjoilussa erittäin kätevä. Onpa sellainen joskus kulkenut mukanakin

Paikalleen ei tarvitse jäädä kun kysymys on harrastuksesta joka vaan antaa antamistaan, uusia jännittäviä hiiva tuttavuuksia on hankittuna ja ne vain odottavat pääsevänsä erinäisten vierteiden kanssa tekemisiin (paino siirtymässä belgian suuntaan). Panimolle on myös tulossa omat tilat, ei aivan teollisuushalli mutta riittävä erilaisiin kokeiluihinkin, ja tietysti entistä paremman oluen tekemiseen, määrä tuntuu olevan riittävä.

Kaksin käsin IPAa

Mallasta meni
aika paljon

Panimolaitteisto päivittyi kesällä Braumeisterin 50 litran versioon, lisääntyneestä kapasiteetista huolimatta kaikki satsit ovat kuitenkin olleet 20 litran. Braumeisterissa on mallaspiippu jonka sisällä käytetyt maltaat nostetaan pois vierteestä. Pienemmän putken nostaminen yksin on hiukan raskasta joten isompaa johon menee 13 kiloa mallasta ei yksin juuri saa liikkumaan. Kokonaisen erän tekeminen siis vaati hiukan suunnittelua ja apuvoimia.

Maltaat menivät aika peruspohjalla 11 kiloa pale mallasta ja 2 kristalli mallasta. Humalat valikoituivat pakastimen pussinpohjista joissa sattui olemaan cascadea, rakauta ja nelson sauvinia. Suunnitelmana oli jakaa vierre kahteen käymisastiaan ja käyttää kahta eri hiivaa, toinen oli jo muutamia päiviä herätelty White Labsin WLP644 Brettanomyces Bruxellensis Trois ja toinen Safbrewn T-58. Molemmat belgialaisia hiivoja ja varsinkin White Labsin bretta vaikutti mielenkiintoiselta hiivalta ipaan.

Astiapesukoneen
alusta näppärästi
kerää kannesta
tippuvat vedet

Panot menivät hyvin vaikka tehokkuus jäi jonnekin 60% tietämiin, putken nostaminen oli juurikin niin vaikeata kuin kuvittelin, tarvitsee kaksi miestä sen liikutteluun. Käymisastioihin päätyi molempiin joku 22 litraa.

Kahden viikon käymisen jälkeen lisäsin kuivahumaloinnit, bretta hiivalla käytettyyn laitoin  20g cascadea, 20g nelson sauvinia ja 20g greenbullettia, T-58 versioon laitoin samat mutta 10g  enemmän cascadea (miksikö? en tiedä).

Viikon verran kuivahumalointia primääriastiassa jonka jälkeen siirsin oluet kegeihin kypsymään vielä hiukan. Mittausten jälkeen oluen vahvuudeksi paljastui noin 6% eli kehtaa kutsua ipaksi vaikka vähän vahvempaa piti tulla. Palataan makuihin myöhemmin.

BELGIAN IPA(T)

IBU:111

OG: 1.055

WLP644 / Safbrew T-58

11.00 kg              Brewferm Pale Ale (7.0 EBC)

2.00 kg               Crystal Malt (100.0 EBC)

60 min boil

67.00 g               Rakau [12.40 %]

56.00 g               Cascade [7.40 %]

30.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

6.00 g                Riwaka [4.50 %]

30 min boil

20.00 g               Citra [12.00 %]

10.00 g               Amarillo Gold [8.50 %]

10 min boil

83.00 g               Cascade [7.40 %]

33.00 g               Rakau [12.40 %]

20.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

Väkevää ja tummaa

Koska viimevuotinen barley wine, Väkevä onnistui hiukan yli odotusten olisi hulluutta olla tekemättä ensitilassa uutta. Sitä nopeammin sitä pääsee sitten maistelemaan. Reseptiä viilailtiin Töölön Panimon Jonin kanssa, ensimmäinen hahmotelma oli jouluisen kanelinen ja kardemummainen mutta panohommiin päästiinkin vasta niin myöhään, että se olisi ollut juotavaa vasta 2014 jouluna. Päädyttiin siis tummaan ja vahvaan belgialaiseen olueen jossa olisi hiukan tuoreen appelsiinin kuorta mausteena.

7.00 kg Viking Pale Ale mallas
0.50 kg Chocolate mallas
0.50 kg Special B mallas
0.50 kg Vehnä mallas
0.50 kg Fariinisokeri
0.40 kg Siirappia
15    g appelsiininkuorta
37.00 g 60 min Hallertauer Hersbrucker [4.20 %]
30.00 g 60 min Challenger [6.20 %]
20.00 g 60 min Warrior [16.70 %]
Wyeast 3738 Trappist High Gravity
EBC: 88 IBU: 67 OG: 1.115

Murskattua mallasta

Ensimmäiset valmistelut alkoivat jo viikkoa ennen tekemällä startteri ja kasvattamalla tarpeeksi hiivaa käyttämään massiviinen määrä sokeria joka tähän olueen tulee. Startterilla oli niin voimakas käyminen, että huppuna ollut folio hyppäsi vaahdon voimasta pois muutamaan kertaan. Maltaita tähän siis tuli 9.5 kiloa mikä on melkein kaksi kertaa niin paljon kuin normaalisti. Koska Braumeisterilla ei ihan näin vahvoja oluita saa tehtyä ilman kikkailuita niin kaivoin esiin vanhan laitteiston joka on 27 litran Brewferm kattila valepohjalla.

Täynnä

Maltaan määrä hiukan yllätti ja mentiinkin aivan ylärajoilla mitä kattilaan mahtui, alussa jouduinkin laskemaan vierrettä odottelemaan kannuun kunnes maltaat vettyivät tarpeeksi. Mämmi oli paksua ja sitä oli paljon, vettä olisi voinut olla vähän enemmän jotta hämmentäminen olisi ollut helpompaa, myös tähtäimenä ollut mäskäyslämpö 68 astetta oli vain hyvä arvaus koska pinnalla lämpötila oli 61 ja pohjalla yli 70... No hyvin saatiin lopulta sokeria talteen ja muutamien huuhteluiden jälkeen keittoon saatiin 20 litraa vierrettä. 90 Minuutin keiton aikana lisättiin humalat tunniksi ja aika lopussa siirappi, fariinisokeri ja 15 grammaa raastettua appelsiinin kuorta. (jos joku meinaa muuten raastaa sitrushedelmien kuoria tai parmesaania muulla kuin Microplanella on mielipuoli). Appelsiinin määrässä koitettiin noudattaa periaatetta, että jos oluesta maistaa mitä maustetta on käytetty sitä on liikaa. Keiton ja sokereiden lisäyksen jälkeen käymisastiaan saatiin 16 litraa 1.115 vahvuista vierrettä. Tehokkuus ei tässä mäskäyksessä ollut mikään päätä huimaava mutta riittävä. Humalat päätettiin melko improvisoidusti katsomalla mitä löytyy ja vähän mitä aikaisemmin oli. Aromithan eivät kamalasti näissä säily joten kaikkia keitettiin 60 minuuttia.

Ilmausta

Näin vahvoissa oluissa on tärkeää pedata hiivalle mahdollisimmat hyvät oltavat joten vierteessä pitää olla paljon happea, jota sinne oli tarkoitus tunkea ilmapumpulla ja ilmauskivellä. Ratkaisevalla hetkellä kumminkin letkut kieltäytyivät yhteistyöstä ja tyydyin hölskyttelmään pönttöä. Startteria oli yhteensä kolme litraa jonka hulautin sekaan sekaan käyminen alkoikin muutan tunnin päästä. Seuraavana päivänä sain letkut yhteystyöhön rautalangalla ja ilmaus saatiin tehtyä, varmuudeksi varmaan lisään vielä myöhemminkin.

Hiivana tässä oli Wyeastin 3787 Trappist High Gravity eli tästähän ei barley wineä tule (joku voisi suomentaa, ohraviini ei oikein kuulosta hyvältä) vaan BJCB määrittelynä ehkä Belgian Dark Strong Ale, paitsi siihenkin liikaa humalaa, belgialainen voisi sanoa quadrupeliksi, eipä sillä niin merkitystä. Nyt sitten laitetaan pönttö piiloon pariksi kuukaudeksi ja pullotetaan ensi vuoden puolella, ja sitten vielä lisää kypsyttelyä. Pääsiäisenä varmaan ensimmäistä maistiaista voi ottaa. Katsotaan sitten.

Uskomatonta mutta totta

Kuusissakymmenissä oleva mies oli Teksasissa hakeutunut lääkäriin huimauksen vuoksi. Tutkimuksien jälkeen miehen todettiin olevan ns. kännissä. Hän väitti ettei ollut koskenut alkoholiin koko päivänä. Kaappijuopoksi epäilyn jälkeen lääkärit laittoivat kaverin eristykseen ja tutkivat mitä tapahtuu, ruuan syömisen jälkeen miehen veren alkoholipitoisuus alkoi nousta. Tarkemmin asiaa tutkittuaan lääkärit päätyivät diagnoosiin, että tällä oluen panemista harrastavalla miehellä oli vatsassaan niin paljon oluthiivaa, että hänen nautittuaan hiilihydraatteja alkoi vatsassa oleva hiiva muuntaa sitä olueksi. 

Kuulostaa hiukan mätäkuun jutulta mutta lääkärit kirjoittivat artikkelin aiheesta International Journal of Clinical Medicine lehteen. Auto-brewery syndrome, uhka vai mahdollisuus?

Lähde

Laitteiston virittelyä

Laitepuolella tapahtuu, aikaisemmin on tullut huomattua, että kun tuota tehokkaasti keittelee niin nestettä haihtuu jopa 5 litraa, ja sitten se alkaa tulla keittiön seiniltä alas eikä tee varmasti millekään hyvää kun se tapahtuu usean kerran kuukaudessa. Aikani pohdittuani ja neuvoa kysyen kotiolut foorumilla päädyin ostamaan kattolampun Ikeasta, ruttuputkea (ammattitermi) ja välikappaleen rautakaupasta. Ratkaisu toimi oikein tyydyttävästi, välikappale tasapainottaa putken mukavasti kuvun päälle, olin varautunut aikamoisiin ilmastointiteippibileisiin. Ainoa ongelma on kondensoituneen veden pissiminen kuvun reunoja pitkin, toistaiseksi sitä varten on suojamuovi lattialla. Harkitsen jonkunlaisia rimasta tehtyjä kanavointeja kuvun sisäpintaan, että vesi tipahtelee vain yhdestä kohdasta. Talvipakkasilla voi sitten tulla kummia katseita ja kyselyitä naapureilta kun tulee höyryä putkesta kuin viimeistä päivää. Ehkä tarjoan sitten oluen.