Gin Craze

Gin Lane (William Hogarth 1751)

Veroilla ohjattu alkoholipolitiikkakin on usein mielenkiintoista, kuten täällä kotimaassakin on huomattu välillä. 1600-luvun lopulla Englanti vaihteeksi hermostui Ranskan meininkeihin ja alkoi kiukutella, tuohon aikaan yksi englannin suosituimmista juomista oli ranskalainen brandy. Tämähän oli kuninkaalle ja hallituksella ikävää ja olikin vain loogista alkaa suosia lähialkoholia, ja kuninkaan kotimaasta eli Hollannista tulevaa alkuperäistä ginia, eli jeneveriä. Brandyn tuontitulleja nostettiin ja ginin laskettiin, samalla myös rikottiin tislaamomonopoli ja helpotettiin tislaamon perustamista siten, että kuka tahansa pystyi sellaisen perustamaan, niin ja tietenkin oli myös järkevää nostaa oluen verotusta.

Vuoden 1694 jälkeen gini maksoi vähemmän kuin olut, melko varmasti ranskalaisen brandyn kulutus myös romahti kuten oli tarkoitus. Giniä meni sitten senkin edestä, 71 miljoonaa litraa vuodessa, joka on suurinpiirtein 10 kertaa nykyinen kulutus englannissa. No tästäpä sitten seurasi se, että kaikki alemmat luokat olivat kännissä lähes kokoajan, myös naiset. Seurauksena oli sitten kotien hajoamista ja kuolleisuus tietenkin raketoi kun ihmiset alkoivat kuolla välillisiin ja välittömiin syihin. Kerrotaan taloista joissa giniä tarjoiltiin ja sammuneet kannettiin kellariin josta sitten herätessään kiipesivät takaisin ylös ja jatkoivat juomista. Myös hiukan odottamattomampia seurauksia oli. Koska duunareista osa oli melko kännissä kokoajan ei töistä oikein tullut mitään mikä teki ikävän loven työvoimaan, tämän seurauksena palkat nousivat ja ihmisillä alkoi jäädä rahaa yli, millä sitten saattoi ostaa vaikka... giniä.

Kauanhan ei tämmöistä voi katsella ja jo 40 vuoden jälkeen vuonna 1736 saatiin ensimmäinen laki jolla ongelmaan koitettiin puuttua. Lailla nostettiin ginin hintaa ja valmistamiseen tämän jälkeen tarvittiin maksullinen lisenssi. Kuten yleensä kieltolaeilla on tapana niin tämäkään ei aivan toiminut ja ginin valmistus muuttui pimeän viinan kaupaksi. Ja jos tavaran laatu ei huimannut päätä (sic) aikaisemmin ei se varmasti muuttunut yhtään paremmaksi kun valmistus joutui menemään maan alle. Yläluokkahan ei varsinaisesti kiinnostunut näistä asioista, yleinen mielipide oli, että kaikki lontoon ongelmat johtuivat ginistä, köyhyydellä ei siis ollut asiaan osaa tai arpaa. Kuitenkin yläluokatkin alkoivat huomata ongelmia kun palvelusväkeä ei enää löytynyt. 

Tämän jälkeen lakeja viilailtiin vähän fiksummin ja 1751 tuli laki joka esti ginin myymisen lisensoimattomille myyjille ja muutenkin vaikeutettiin pientislaamojen asemaa. Kaikesta huolimatta myös väkiluku oli noussut ja työväkeä taas oli jonka johdosta palkat laskivat ja  leivän hinta nousi. Myös kotimaisen viljan käyttö tislauksessa kiellettiin ja teen tuonti alkoi kasvaa. Ja sittenhän varmaan maistui taas olut.

Six o'clock swill

Alkoholin kieltämisestä tai nauttimisen estämisestä on yleensä ollut jänniä seurauksia, Australiassa melko äärimmäisiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Australiassa raittiusliike sai hyvän jalansijan ja suostutteli hallituksen säätämään lain, että pubien tuli mennä kiinni samaan aikaan kuin kaupat, eli kuudelta. Uudessa-Seelannissa oli adressejakin jotka 160000 ihmistä allekirjoitti. Juomateollisuus katsoi myös tämän olevan parempi kuin muualla maailmassa kannatusta saanut kieltolaki. 

Sielläpäin maailmaa oltiin jo pitkään oltu oluen ja muiden juopumisjuomien ystäviä, ja kun normaali duunari pääsi töistä viideltä, vaikutukset ovat näin jälkikäteen katsottuna melko ilmeisiä. Duunarit ryntäsivät töistä suoraan baariin juomaan tunniksi. Lain tarkoituksena oli saada miehet kotiin perheen luokse aikaisin, että pääsevät seuraavana päivänä taas töihin. Varmasti pääsivät jossain vaiheessa mutta kunnossa ei varmasti ollut kehumista. Pubeista myös poistettiin kaikki epäoleellinen kuten biljardit, tikkataulut, pöydät ja tuolit. Pinnoista tehtiin myös helposti puhdistuvia koska tuossa tahdissa saattaa välillä vähän läikkyä, ja muutenkin voi vatsa tulla turhan täyteen.

Tästä kun oli selvitty oli joko aika mennä jatkoille, tapella kadulla tai sitten vaan autoilla humalassa kotiin. Sitten raittiusväki pystyi toteamaan, että onneksi eivät saa juoda kauempaa, siitähän sitä ongelmia vasta syntyisi. Tämä erinomainen järjestely sitten kuitenkin säilyi voimassa useissa paikoissa yli 50 vuotta. Viimeisetkin osat vapautettiin Australiassa 1966 ja Uudessa-Seelannissa 1967. Eiköhän tuommoinen jos mikään ole omiaan aiheuttamaan pientä kieroutumaa alkoholin käytössä.

Berliner Weisse

Useimmiten tulee tehtyä oluita joita on jossain maistanut ja tietää niistä pitävänsä. Nyt kävi toisin, koitin joitain kuukausia sitten tilata hiivaa kesäiselle vehnäoluelle, lukematta tarkemmin tilasin sitten Berliner Weisse hiivan jonka kuvittelin olevan aivan tavallinen vehnäoluthiiva. No totuus oli toinen. Berliner Weisse onkin Berliiniiläinen hapanolut erikoisuus jota juodaan erilaisten siirappien kanssa. Hyvä puoli tässä oli, että johtuen oluen erikoispiirteistä oli prosessi helpompi kun oli mahdollista hypätä muutamien vaiheiden yli.

Matalasta alkoholiprosentista johtuen tähän ei tullut kuin pilsnermallasta ja vehnämallasta, molempia puolitoista kiloa. Oli siis hyvä tehdä BIAB (brew in a bag), jossa siis mäskätään pussissa eikä tarvita huuhtelua joka on melko työläs vaihe. Mäskäyksen jälkeen heitin 10 grammaa Styrian Goldings humalaa vierteeseen, jonka jälkeen kuumennus kiehuvaksi ja sitten suoraan jäähdyttimen läpi käymisastiaan. Hiivana oli Wyeastin 3191 Berliner Weisse hiiva jossa on tavallista hiivaa sekä lactobacillusta ja brettamycenestä. Näiden yhteistyöllä pitäisi tulla jotain melko mielenkiintoista aikaiseksi.

Ohjeiden googlaaminen oli mielenkiintoista koska tapoja tehdä oli yllättävän monta. Jotkut käyttävät kuukauden tai enemmän astiassa, toiset pullottavat viikon jälkeen. Itse ajattelin laittaa suoraan pulloon kun käyminen on ohi noin viikon kuluttua, ja sen jälkeen kypsyttää vähintään 3 kuukautta, sitten maistaa ja kypsentää loppuun asti se suositeltu 6 kuukautta.

Nyt kun käymistä on tapahtunut päivän ajan niin otin pienen haistelun. Voin sanoa, että mielenkiintoista, hiukan käynyttä vehnää, navettaa, hapanta maitoa. Meinaa haistellessa nousta hissi ihan yläkerroksiin asti. Tästähän tämä ei voi kuin parantua! Tähän palataan vielä...

Lempioluet I

Tämmöisessä olut harrastuksesa on vähän sitä vikaa, että kun menee kauppaan/baariin käy aina listan läpi ja ottaa ensimmäisenä jotain mitä ei aikaisemmin ole maistanut, ja tämä jatkuu kunnes kyllästyy tarjontaan tai kaikki mielenkiintoiset uutuudet on käyty läpi. Sitten onkin hyvä päätyä johonkin hyväksi koettuun, eli lemppareihin. Näistä suurin osa on sessio-oluita, välillä se 12% portteri on ihan hyvää mutta sen jälkeen tarttuu mielellään johonkin näistä.

Parhaan lagerin paikan vie Harviestounin Schiehallion jota saa Alkosta mukavassa 0.5l annoskoossa. Maku on mukavan rapea, hiukan sitruksinen, ehdottomasti oivallinen pienpanimo lager. Kohtalon ivaa onkin, että alkoholia on 4.8% joten juuri jää pois kauppojen valikoimista. Tämä on lähes identtistä Samuel Adams Boston Lagerin kanssa jonka katsotaan aloittaneen Amerikan pienpanimoliikkeen. Boston Lageria saa mm. Stockmannilta ja Lidlissäkin olen joskus nähnyt.

Baareissa koitan kotimaisia tukea mahdollisuuksien mukaan mutta aina ei löydy mieluisaa, ja joskus saattaa löytyä perinteikkään Thornbridge panimon Jaipur IPA:a, joskus jopa real alena. Mukavan mausteinen ja humalainen ipa, joka ei kuitenkaan ole aivan liian perus-britti, joka siis tarkoittaa melko tylsää. Tätä on ainakin joistan kalaravintoloista ja Black Doorista saanut. Tämä on 5.9 prosentillaan hiukan jopa Britti India Pale Alen ylärajoilla, englannissa on historiallisesti ja erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen verotettu oluesta vahvuuden mukaan joka on tuonut sitten erityispiirteensä heidän oluisiinsa.  

Olutravintola tilanne on Helsingissä erinomainen mutta eipä niissäkään aina voi olla. Siksi onkin ilahduttavaa, että useassa 'tavallisessa' baarissa on valikoimassa Brew Dog Punk IPAa. Erinomainen myöhemmän illan olut, raikas ja mukavasti humaloitu, maltaan maku lähes huomaamaton. Puristejahan se harmittaa ettei ole ihan määritysten mukainen mutta hyvä olut tämä on. Loosesta ainakin saa. Alkosta sitten saa Punk IPAn 'pikkuveljeä' 5 a.m. Sainttia, tämäkin on hyvä olut oikeaan aikaan, nimi taitaa olla vihje. Tätä puristi sanoo vetiseksi mutta maku mukailee Punkkia.

Siinäpä näitä sessioita, pitänee palata vielä vahvoihin, kuten myös niihin mitä en ehkä suosittelisi maistamaan. Uskokaa tai älkää, niitäkin on.

IPA IPA IPA

Joulukuun ja tammikuun panemiset vetivät takin vähän tyhjäksi, että helmikuussa ei juuri tullut kehiteltyä mitään uutta. Nyt yksi joulukuussa tehty IPA oli onnistunut niin hyvin, että se tuli juotua pois vähän liian nopeasti joten sitä piti tehdä lisää heti kun intoa taas löytyi.

Tähtäimessä oli tehdä niin hedelmäinen ja humaloitu IPA kuin vaan kehtaa. Esikuvana kulttimainetta nauttiva Pliny the Elder Russian River Brewingiltä, jota toivottavasti joskus pääsen maistamaan. Euroopassa ei ole ko. tuotetta taidettu nähdä ja Amerikan Itä-Rannikollakin on vähän vaikeaa. Löysin jostain itse panimomestarilta saadun reseptin jota mukailin

Rööperi IPA (20l)
                                      
7.00 kg Brewferm Pale Ale (7.0 EBC)        
1.00 kg Crystal Malt (100.0 EBC)
                
69.00 g Cascade [7.70 %]                 Boil 60.0 min        
30.00 g Magnum [12.90 %]                 Boil 60.0 min        
41.00 g Cascade [5.50 %]                 Boil 10.0 min        
32.00 g Riwaka [5.25 %]                  Boil 10.0 min
30.00 g Pacific Gem [15.00 %]            Boil 10.0 min
20.00 g Centennial [10.00 %]             Dry Hop 7.0 Days
20.00 g Hallertauer Hersbrucker [4.00 %] Dry Hop 7.0 Days
20.00 g Pacific Gem [15.00 %]            Dry Hop 7.0 Days

Mäskäys 1h ~68 asteessa. Hiivana US-05. 
IBU: 111.5
OG: 1.069
FG: 1.020

Aika kasat humalaa, mutta lopputulos olikin sitten erinomainen. Toiseen versioon viilasin humalia vähän varastotilanteen mukaan mutta perusteiltaan pysyi samana. Toivottavasti onnistuu yhtä hyvin kuin ensimmäinen.

Oluthuoneissahan on perinteinen IPA kuukausi nyt ja siellä onkin kaikkea mukavaa, erityismaininta Stadin Panimon West Coast IPA:lle joka vei kerralla parhaan kaupallisen IPA:n paikan mun kirjoissani (oma on parempaa, mutta ei paljon). Eipä kotimaisessa IPA tarjonnassa hirveästi ole kyllä kehumista ollut.

Koffin taannoin järjestämän Olutmestarikilpailun voittaja sai suunnitella yhteistyössä oman oluen ja tuloksena oli Olutmestarin 777 joka yrittää IPA mutta melko peittelemätön Koff bulkin maku on mukana. Kyllähän tuota mieluummin juo kuin perus Koffia mutta aika paljon pitää kuvitella, että luulee IPAa juovansa. Mutta ehdottomasti pisteet yrityksestä ja toivottavasti tämä avaisi tynnyreitä vähän muunlaisillekin oluille kuin lagerille.

Lagerista ja laitteista II

Lageri on mukavasti käynyt, mittauksessa ominaispaino on 1.016 eikä se tuosta varmasti paljoa liiku. Näin ollen alkoholiprosentiksi tulee 8.6%, ei oikein minkään lager tyylin mukaista mutta katsotaan miltä lopullinen tuote maistuu ja tuomitaan sitten. Tämä kävi ensin muutaman viikon 12 asteessa jonka jälkeen lämpötila nostettiin 20 asteeseen hiljalleen jonka jälkeen lämpöä alettiin taas laskea.

Lämpimässä käyminen on niin kutsuttu diasetyyli tauko jonka aikana hiiva käyttää ei toivottuja makuja pois oluesta, yllättäen diasetyyliä jota luonnehditaan voin mauksi. Oluella on nyt vielä n. 2 viikkoa lagerointia jäljellä jonka jälkeen sen voi pullottaa. Juotavaa maaliskuun alussa siis.

Tyylikäs asennus.

Tuli myös vähän laitteistoa päivitettyä. Ennen joulua hankin Solarprojectin pumpun vierteen kierrättämiseen. Lageria tehdessä huomasin, että lämpötila kattilan pohjalla on aivan eri kuin pinnassa oleva lämpömittari kertoo, pohjalla lämpö saattoi olla 75 kun pinnalla se oli 63. Tästä sitten sain motivaatiota vihdoin rakentaa pumppusysteemin valmiiksi. Virtalähteeksi otin jonkun vanhan kannettavan 12V muuntajan, lampun kytkimellä ja muutamalla kytkentäriman palalla pumppu oli toimintavalmis. 

Muutaman koeajon jälkeen panin pale alen jonka halusin mäskätä mahdollisimman kuivaksi eli lämpötilakontrollin piti olla jokseenkin tarkkaa koska mäskätessä 68 asteessa tulee paljon sokereita jotka eivät käy ja lopputuloskin jää silloin makeammaksi. 

Lori lori

Laitoin kattilan hanasta letkun pumppuun ja sieltä uusi letku kattilan päälle. Pumppu toimi loistavasti vaikka asennus olikin suoritettu kätevyys syistä ilmastointiteipillä, kauhukuva oli, että joku osa pettää ja lattialla on 20 litraa sokerivettä. 

Pale alesta oli tarkoitus tulla kevyt sessio-olut jossa ei olisi aivan niin paljon alkoholia. Lopullinen ominaispaino olikin sitten 1.008, mikä onkin kuivin olut mitä olen tehnyt. Mäskäys oli siis onnistunut kuten tarkoitettu ja kierrätyspumppu todettu toimivaksi. 

Lageria ja laitteita

Ennen joulua tilattu päivitys laitteistoon tuli vihdoin. Muutamalla viime kerralla on tullut yllättäviä ongelmia mäskäyksessä kun mäski on palanut vähän pohjaan ja lämpötilan hallinta on ollut melko vaikeaa. Tähän ongelmaan ratkaisuksi nyt tuli valepohja jonka tilasin englannista, koitin samalla tilata fosforihappoa mutta sitä eivät jostain syystä voineet lähettää.. 

Vanha systeemi perustui ns. bazooka screeniin joka on pesukoneissakin käytettyä rosterisukkaa josta on kumiletku sisältä poistettu. Tuon päälle sitten mäski asettuu ja suodattuu hanan kautta ulos. Tulokset olivat ihan hyviä mutta mäskiin tuntui jäävän vielä paljon nestettä ja pohjaanpalaminenkin oli ongelma.

Valepohjan keskellä on reikä josta neste johdatetaan hanaan, tässä tapauksessa silikoniletkulla. Koska reikä on pohjan yläpuolella jää aivan pohjalle myös tavaraa jota pohja ei suodata mutta sitä ei myöskään haluta hanasta ulos.

Kokeilussa tulokset olivat häkellyttävän hyviä. Tehokkuusprosenttia lasketaan veden, sokerin ja käytetyn maltaan määrästä. Vanhan laitteiston tehokkuus oli jossain 72-80% välissä.

Uuden laitteiston kokeiluun osui aikataulusta lager. Perus aleissa pystyy vähän piilottelemaan huonosta käymisestä tulleita virhemakuja hyvin jolloin vähän sinnepäin tehty olut yleensä maistuu ihan hyvältä. Lagereissa on hyvin yksinkertainen maku jonne ei oikein saa mitään piilotettua joten tekemisessä pitää olla tarkkana. Toisen hankaluuden aiheuttaa käymisen vaatima 12 astetta johon käytännössä tarvitsee jääkaapin, ja kun olut on vihdoin käynyt kuukauden alkaa lagerointi vaihe joka kestää toisen kuukauden jonka jälkeen pullotus, eli olut on juotavissa joskus 2.5 kuukauden kuluttua.

Lagerin reseptin olin tehnyt oletuksella, että tehokkuus on jossain 75% tienoilla ja käytin sen mukaan maltaita. Lopussa kuitenkin selvisi, että valepohjan kanssa tehokkuus nousi 96% asti ja ominaispaino oli 1.090. Mikä tarkoittaa sitä, että muutaman kuukauden kuluttua on n. 9% raikasta lageria tarjolla. Käytetyt humalat olivat pääasiassa Uuden-Seelannin hedelmäisiä joten odotettavissa varmasti yllättäviä makuelämyksiä.

NZ Lager

25 l

5 kg Pils

1 kg Munich

200 g Cara Crystal 120

150 g Cara Crystal 100

5 g Saaz 60 min

15 g Cascade 60 min

15 g Riwaka 10 min

15 g Pacific Gem 10 min

10 g Challenger 10 min

20 min 50C

60 min 66C

10 min 76C

Saflager S-23