Panimokuulumisia

Kesä onkin kutakuinkin loppu, ja kirjoittelusta tulikin otettua vähän pidempi tauko kuin piti. Harrastuksistakin tarvitsee lomaa. Panohommia on kuitenkin harrastettu ja uutta laitteisteistoa on ajettu sisään. Kerrostalokeittiön rajat alkoivat tulla vastaan ja laitteiston kasaaminen panopäivää varten alkoi jo kestää turhan pitkään joten päädyin hankkimaan näppärän Braumeister kotipanimolaitteen. Vähän kuin leipäkone mutta ulos tulee olutta, tai no vierrettä. Vanha laitteisto oli jo sen verran tuttu ja tulokset olivat jo mukavan tasaisia joten nyt onkin ollut hauska ihmetellä taas laitteiston ominaisuuksia. Myöhemmin kirjoittelen tästä aiheesta varmasti lisää.

Kesällä valmistetut ovat olleet NZ lager, black IPA sekä belgialainen saison, ihan hyviä oluita olleet mutta vielä vähän harjoittelua tarvitaan. Matkalta tuli vielä ostettua kegeraattorin (jääkaappi jossa oluthanat) osia joten senkin rakentelu alkaa olla loppusuoralla, tästä varmasti lisää myös.

Jännittäviä tilanteitakin on ollut aikaisemmin valmistettu Berliner Weissekin tuli maistettua, ja koettua. Ensimmäisen kerran onnistuin tekemään kuuluisia pullopommeja. Jossain epähuomiossa karbonoin 16 litraa olutta 170 grammalla sokeria joka näin jälkiviisaana on aivan liikaa. Onneksi olin pakannut pullot pahvilaatikkoon jossa oli pohjalla paperisilppua, yhteensä 5 pulloa oli pamahtanut loman aikana. Maku oli oikein hyvän hapan mutta sitä häiritsi hillittömän karbonoinnin pohjalta liikuttanut hiiva. Loput ovat kypsymässä turvallisesti kunnes keksin jonkun ratkaisun tähän.

Ponnisteleva Perle

Humalat ovat myös kasvaneet ja ei-kasvaneet, toissa vuonna saksasta tilattu Perle humala ei vieläkään osannut oikein tehdä käpyjä, saati sitten kasvaa yli 20 senttiseksi. Kotimaiset tuntemattomat lajikkeet kyllä puskevat ylös niin pitkään kuin vain keppiä riittää ja satokin näyttää hyvältä. Tällä viikolla pitäisi korjata talteen. 

3 x Kotimainen mikälie

Jännittävä vuosi tulossa koska THL ja STM osoittavat niin jäätävää välinpitämättömyyttä suomalaista olutkulttuuria kohtaan, että koen kansalaisvelvollisuudeksi tehdä niin paljon hyvää olutta kuin mahdollista. Ehkä käyn jopa olutrallilla Tallinnassa ostamassa jotain oluita mitä Alko ei tänne suostu tuomaan, STM tuntuu tukevan tätä toimintaa. Jos haluaa lisää ideoita oluen myynnin laskemiseen niin voin kertoa, kielletään tärkkelyksen käyttö oluen valmistuksessa, tästä voittavat kaikki. Oluen hinta nousee STM:n haluamalla tavalla ja kaikki saavat parempaa olutta. Tätähän voisi kiroilla pidemmänkin aikaa mutta pitää mennä viimeistelemään tänään pantu hasselpähkinäportteri, josta lisää myöhemmin.

Ratkaisu huonoon olueen!

OnTap Beer on sen ratkaissut, kätevästi mukana kulkeva makupuserrin jolla voi maustaa bulkki oluensa joko American Aleksi tai Pale Aleksi! Muutamalla pisaralla pitäisi tulla hyvää juotavaa mistä vaan poronhiestä. Innolla odotan tuotekehitystä suomessa, saako kenties sahtia, lonkeroa tai siideriä?

Allagash Sausage Bash

Olutmatkailija päätyi tällä kertaa Philadelphiassa sijaitsevaan Time ravintolaan. Liittyen Philadelphia Beer Week (tästähän on tulossa lisää juttua) tapahtumaan täällä järjestettiin Sausage Bash, jossa ravintolassa valmistettuja tuoremakkaroita paritettiin Allagash panimon tuotteisiin. Allagash on toiminut Mainessa 90-luvun puolivälistä tuottaen belgialaisia oluita amerikan markkinoille. 

Kävimme pöytään. Ravintolassa oli salin puoli ja pubin puoli ja kun reipas henkilökunta kertoi, että salissa alkaa kohta jazz istahdimme nopeasti pubin puoleen. Tarjoilija toimitti listan josta sai valikoida makkara annoksen ($8) ja siihen suositellun panimotuotteen ($6), vaihtoehtona oli myös party plate ($35) jossa on kaikkia makkaroita. Jälleen valinta oli helppo. 

Charred jalapeno cheddar wurst - salsa verde, quinoa, pickled garlic

Allagash White

Venison & golden raisin sausage - brandy, local chard, pickled grapes, sour cherry

Allagash Odyssey

Chicken, escargot and pernod - purple potato puree, chicken skin, tarragon

Allagash Grand Cru

Boudin noir - heirloom lettuces, quail eff, jersey asparagus, petite vinaigrette

Allagash / Iron Hill Petite Fortunella

Boudin blanc - creole mustard, cheddar grits, spiced pork rinds

Allagash Interlude

Myötäpäivään ylhäältä, charred jalapeno, venison,
chicken, boudin noir, boudin blanc

Tarjolla ei ollut maistelutarjotinta oluista, oletin että joku laki kieltää (ks. aikaisempi artikkeli). Aloitimme tarjoilijan suosituksesta yhteistyönä Iron Hill panimon kanssa tehdystä Petite Fortunellasta. Melkoisen vaalea oli ja kevyesti prosentteja 4.3% raikas ja hyvin kuplia, hiven pippuria. Kumqvatista puhuvat mutta itse en saanut ihan sitä kanavaa viritettyä. Oli ihan mukava blondi belgi  kesäjuoma. Pariksi tälle oli laitettu mustamakkara jossa oli aika reippaasti yrttiä ja pippurisuutta, ei huono mutta en välttämättä löytänyt suuria synergioita.

Seuraavaksi itse otin Allagash Odysseyn ja vaimo Interluden, näin saimme seuraavillekin makkaroille parinsa. Odyssey oli tumma vehnäolut belgialaisittain, 10.4%. Runko oli yllättävänkin kevyt, mutta belgialaisesti oletettavissa. Tarjoilulämpö taisi nyt olla ainakin vähän väärä kun tuntui olevan sama edellisen kanssa. Oli oikein mukava mutta juuri mitään suuria muistoja tästä ei syntynyt. Ruoka parina tällä oli peura ja rusinamakkara jonka koostumus ja maku olivan melkoisen lähellä maksaa, tässä paritus oli kyllä oikein sopiva, kovat prosentit saivat makkaran rasvat ja maut irtoamaan oikein hyvin.

Sain Interludestakin maistiaiset ja se olikin miellyttävän hapan ja viinimäinen, syykin löytyi myöhemmin kuin tarjoilija kertoi, että kypsytys oli tapahtunut viinitynnyreissä, ja epäiltyä brettamycenestäkin oli käytetty. Tätä olisi mielellään maistanut enemmänkin ja tämä oli vaimonkin suosikki. Paritus oli boudin black makkaran kanssa joka oli aika mausteinen ja mukana oli myös uppopaistettua siannahkaa (ei henk. koht. suosikki), olut vei aika paljon huomiota joten ei hirveästi jaksanut paneutua tähän paritukseen.

Tässä vaiheessa kysyin, että mikäs tämä Allagash White on ja tarjoilija kertoi, että sitä saa ihan mistä vaan baarista ja pullossakin niin hän ei sitä koita edes myydä meille joten otin viimekseksi jääneen Gran Crun joka sitten nautittiin kana, etana ja pernod makkaran seuraksi. Belgiaa oli taas tarjolla esterisen strong alen muodossa, aivan ei paritus taas ollut selkeä, makkara oli hyvää ja olutkin oli.

Makkarat oli tehty todella huolella ja esillepanoon oli paneuduttu, tarjoilija sanoi, että ne oli jouduttu tiputtamaan normaalilta listalta liian työmäärän vuoksi, ymmärrän. Mukava on saada suosittelut valmiina ja hyvä henkilökunta kertomaan tuotteista, itse panimon tyypitkin taisivat olla jazz puolella vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin, mutta tällä kertaa niitä ei ollut. Suurkaupungin keskustassa käveleminen 35 asteen lämmössä ja kosteudessa, sieltä siirtyminen 20 asteiseen ilmastointiin ei suunnattomasti auta maistelussa, luulen että jäi jotain löytymättä. Ruoka oli hyvää ja oluthan sopii makkaran kanssa aina jotenkin, näissä vaan joissain jäi vähän ajatus löytämättä. Oli kuitenkin mielenkiintoinen raapaisu tähän panimoon ja jos suomessa törmään tuotteisiin varmasti tutustun paremmin.

Töölön Panimon alkulaukaus

Töölön Panimon ensimmäinen tuotanto, Töölön Kalpea Neitsyt, sai kokea päivänvalonsa tammikuussa 2013. Juttu aiheesta on sittemmin saanut kypsyä odotellen Töölön Ekstra Kalpean Neitsyen panosessioita ja näin lisää kokemusta aiheesta.

Johdantona sen verran että Rööperin Panimon eli kotoisammin Kallen keittiön innoittamana aloitin oman urani oluenpanijana siitä helpoimmasta päästä eli uuteoluesta itse humailoimalla. Reseptinä oli kovin yksinkertainen Cascade-humaloitu pale ale.


 
Varsinaiseen oluentekoon päästiin keittämällä 5 litraa vettä ja kiehumisen alettua sekoitettiin spray mallas kattilaan.
Mallasuute laitettiin lämpimään veteen hautumaan jotta se olisi hieman juoksevampaa myöhemmin lisättäessä.

 




40min kohdalla lisättiin mallasuute joka muistuttaa kovinkin paljon siirappia koostumukseltaan.Ohessa myöskin laitettiin sekaan alkuun Cascadea pelletteinä 60min 30g (katkerohumalat), väliin 30min 20g (flavorihumalat) ja loppuun vielä 10min 10g (aromihumalat).

Keittovaihe meni hyvin yksinkertaisesti, taisi siinä pientä keitoksen hämmennystä tapahtua välissä varuilta. Jonkinlainen herätys/munakello on muuten hyvä olla vieressä viritettynä että muistaa lisäillä humalaa oikeissa vaiheissa. Suositeltavaa on myös mittailla talousvaa'alla valmiiksi eri vaiheiden humalat ja laittaa viereen vaikka post-it lapulla minkä minuutin humalista on kyse niin ei mene liiaksi säädöksi jos iskee kiire. Jos siis kyse ei ole jostakin kovin kevyesti humaloidusta oluesta johon menee vain kerran 60min katkerot ja sillä siisti. Keiton jälkeen jäljellä oli noin 5 litraa käymiskelpoista vierrettä.

Tämän jälkeen suoritettiin kovinkin kotikutoinen jäähdytys jossa kattilan päälle laitettiin kansi ja kattila kastettiin kylmään veteen ja annettiin olla siinä kahvojen nojassa, samalla mittaillen vähän viilennysveden lämpöä. Jonkin ajan kuluttua vaihdettiin kattila toiseen muoviastiaan jossa oli kylmää vettä ja sama uudestaan. Tätä jatkui kunnes vierre oli saatu riittävän alhaiseen, tässä tapauksessa noin 30C lämpötilaan.




Vierre kaadettiin käymisastiaan, lisättiin viilentämään / jatkamaan edellispäivänä toiseen Plastexin käymisastiaan keitettyä desinfioitua vettä 7 litraa jolla saatiin kokoon 12 litran satsi. Tässä vielä meni tovi odotellessa että litku viileni 24C lämpötilaan jotta hiivalle olisi sopivat edellytykset käydä hyvin. Odotellessa ja olutta paniessa toki kului muutama säätöolut kuten asiaan kuuluu.
Vierteen ominaispaino mitattiin, tulos oli 1.054 lämpökorjattuna ja raati oli tähän tulokseen sangen tyytyväinen, lähes reseptin mukaisiin arvoihin oli päästy.
Hiivaksi sekaan heitettiin takuuvarma Safeale American US-05 kuivahiiva ilman mitään sen kummempia herättelyitä. Vierre lähtikin käymään jo vartissa ja sai allekirjoittaneen melkoiseen virneeseen.
Oluen panoon meni aikaa noin neljä tuntia kaikkine valmisteluineen ja välineiden kuten käymispönttöjen muokkaukseen.



Alkujännityksestä päästyä koko ruljanssi oli erittäin helppoa kunhan vain sopivat välineet olivat lähellä ja osa näistä etukäteen pestynä. Desinfiointiin käytettiin Star Sania suihkepullosta reilusti ja kädessä oli kertakäyttöhanskat aina kun oli mahdollista että voisi kosketella keiton jälkeen välineitä/vierrettä ilman suuria pöpöriskejä oluen suuntaan.

Loppuun vielä itse resepti lyhykäisyydessään:

Batchsize: 13l, Boiltime 60min

0.5kg Light dry extract (12EBC) 60min
1.5kg Pale liquid extract (15EBC) 20min
Cascade 30g 60min
Cascade 20g 30min
Cascade 10g 10min
Hiivaksi Safale American US-05 kuivahiivaa.

BeerSmithin arviot: OG: 1.049  IBU: 41 EBC: 12.4  AVB: 4.9

Huomattavaa että muistiinpanot ja reseptin batchin koko eivät aivan täsmää muttei se onneksi makua ainakaan haitannut, hakusessa oli sessio pale ale ja siihen päädyttiin.
Blogin oikeassa laidassa olevat käymässä/pullossa listan TP-merkinnällä olevat oluet ovat siis Jonin käsialaa.

Jatkoa artikkeliin luvassa uuteoluen valmistukseen tarvittavista perusvälineistä ja siihen päälle mukavista lisätarvikkeista jotka tekevät prosessista helpompaa ja oluestakin kenties vähän parempaa. Pyörin siis myös Kallen apukäsinä täällä bloginkin puolella.

Yhdysvallat ja anniskelu

Elokuvista saa usein käsityksen, että Yhdysvalloissa autoa saa ajaa 16 vuotiaana, äänestää 18 vuotiaana ja 21 vuotiaana juoda alkoholia, ja alkoholia saa lähes mistä vaan kioskista. Totuus kumminkin on monimutkaisempi, vapaudenkin maassa on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa anniskelua mitä erikoisimmilla tavoilla.

Kieltolain jälkeisessä hulinassa katsottiin USA:ssa tarpeelliseksi rajoittaa asioita säätämällä ns. three-tier system lait. Laissa erotetaan tuottaja, jakelija ja jälleenmyyjä. Eli tuottaja ei saa myydä suoraan baarille tai kuluttajalle vaan välissä pitää olla jakelija.

Ennen kieltolakija lähes kaikki baarit olivat panimoiden ohjailtavissa koska he antoivat lainoja aloitteleville baareille ja toimittivat juomat sillä ehdolla, että muiden juomia ei baarissa ole. Tämähän on luonnollisesti vähän tehotonta, mutta toki sillä on työllistävä vaikutus ja verotuskin hoituu näpsäkämmin kun ei ihan joka petteri kuljettele alkoholia ympäriinsä. No Texasissa on kuitenkin laki jolla tästä voi poiketa jos anniskelutiloissa on merinisäkäs. Tämä saattanee johtua siitä, että kaikkien lempipanimo Anhauser-Busch omisti Sea Worldit jonkun aikaa ja kierroksen jälkeen olikin sitten ilmaista oluen (sic) maistelua. Texasissa myös vielä hiljattain erotettiin kätevästi alet ja lagerit siten, että 0.5% - 4% olivat lagereita ja yli 4% sitten aleja.

1984 Yhdysvaltain kongressi vahvisti lain jolla osavaltiot velvoitettiin noudattamaan 21 vuoden ikärajaa alkoholijuomien ostamisessa sekä julkisesta hallussapidossa. Jos tätä lakia ei noudattanut menetti 10% maantiemäärärahoistaan. Viimeiset osavaltiot Etelä-Dakota ja Wyoming alkoivat noudattaa lakia 1988. Alabama, Idaho, Indiana, Kansas, Pohjois-Carolina, Pennsylvania ja Vermont laajensivat lain koskemaan myös alkoholin nauttimista, joissain osavaltioissa kotona saa tarjoilla alaikäiselle alkoholia, toisissa ei.  Tietysti sitten jokut piirikunnat ovat kokonaan kuivia, eli alkoholia ei myydä missään, edes ravintoloissa. 

Osassa osavaltioita on paikallinen alko pohjoismaiden tapaan, eli valtionmonopoli alkoholin myynnissä. Pennsylvaniassa osavaltio omistaa ketjun jolta voi ostaa alkoholia samaan hintaan kaikkialla, ellei sitten piirikunnan veroissa satu olemaan poikkeusta. Jakelijoilta voi osaa olutta mutta pienin ostettava määrä on kori. Jos haluaa irtopulloja niitä voi ostaa deleistä jotka saavat myydä niitä koska myös myyvät ruokaa ja heillä on ulosmyyntilisenssi. Alle 21 vuotiaat voivat vanhemman tai huoltajan seurassa mennä alkoholia myyvään liikkeeseen, mutta alkoholittoman oluen ostamiseen tai nauttimiseen pitää olla täyttänyt 21, tai voi joutua pidätetyksi. 18 vuoden ikä riittää alkoholin myymiseen kyllä. Myös voi saada syytteen jos alaikäisenä oleskelee alkoholin läheisyydessä, ehkä siinä päätellään, että sen olisi kumminkin juonut.

Myös kakkosolut tunnetaan Yhdysvalloissa, joissain osavaltioissa (Colorado, Kansas, Minnesota, Oklahoma ja Utah) saa myydä ruokakaupoissa ns. low point beeriä jonka alkoholipitoisuus on 3.2% ABW eli painoa kohden joka on siis kotoisammin 4% (ABV) tilaavuuteen. Osassa osavaltioita oli myös sallittua yli 18 vuotiaiden mutta alle 21 vuotiaiden juoda näitä oluita, joita myös kutsutaan three-two oluiksi.

New Jerseyssä alkoholin myyntiä rajataan myyntiluvilla joita on tietty määrä per piirikunnan asukasluku. Eli myyntiluvat ovat kohtuu haluttua tavaraa, koska et voi avata alkoholiliikettä ellei joku lopeta, tai väkiluku kasva, jolloin lupa huutokaupataan. Vuonna 2006 Philadelphian äveriäässä lähiössä lupa myytiin 1.5 miljoonalla dollarilla. Ruokakauppojen välittömässä läheisyydessä harvoin on tämmöistä alkoholimyymälää vaan ne löytyvät kauempaa. Olutta saa yleensä vaan sikspäkeissä, joissain hyvinvarustelluissa kaupossa on tee-oma-sikspäkkisi hylly josta voi valita itselleen sekalaisen sikspäkin. Näitten hyllyjen ongelma on löytää seasta edes kohtuu tuoretta olutta, jos menekki ei ole kova, ne jäävät hyllyyn seisomaan vuodeksi helposti. Samuel Adamssit ja muut vähän isommat löytyvät sikspäkeissä, ja usein myös 12 pullon variety packejä löytyy, melko sopuisaan hintaan ($20) verrattuna Suomeen. Ilmeisesti tämä on vain käytäntö, mikään laki ei kiellä myymästä niitä erikseen mutta sitä ei vaan tehdä, kaikkialla saa kuitenkin 40 unssin malt liquoreita irtokappaleina.

Näitä hulluuksia vasten katsoessa Suomen lainsäädäntö vaikuttaa melko selväpäiseltä ja ymmärrettävältä, ja melkein jopa nykyaikaiselta (paitsi tietenkin 4.7% raja jossa ei ole mitään järkeä). Jossain osavaltiossa on vielä voimassa säännös, että alkoholia pitää tarjoilla ruuan kanssa ennen keskipäivää. Yhdysvalloissakin tapahtuu muutoksia, kesäkuun alussa on tulossa voimaan laki joka tekee kotioluen panemisesta laillista Missisippissa, vielä Alabamassa se on laitonta mutta ilmeisesti siihenkin on tulossa muutos. Ehkä Suomessakin päästäisi joskus siihen, että eri oluiden saatavuus ei olisi Alkosta ja heidän sopimuksistaan kiinni, tämä Vihreiden ehdottama ravintoloiden ulosmyynti oli askel oikeaan suuntaan. Mutta taitaa mennä vielä pitkään, koska virkamiesten ja poliitikkojen mielestä oluita on vieläkin kahta tyyppiä, sitä kolmosta ja nelosta.

Samuel Adams Latitude 48 IPA

Huonoissakin olutkaupoissa amerikassa on melko varmasti jotain Samuel Adams tuotetta Boston Breweryn ollessa pienistä panimoista suurin. Nyt sattui löytymään  tämän vuoden uusittua versiota Hopology Latitude 48:sta jonka nimi tulee siitä, että käytetyt humalat ovat ympäri maailmaa 48 leveyspiirin seutuvilta, Saksasta, Englannista ja USAsta. Tämä on myös ensimmäinen kaupallinen olut jossa käytetään Simcoesta jalostettua Mosaic humalaa. Muina humalina Hallertau Mittenfrueh, East Kent, Ahtanum, ja Zeus. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tästä oluesta saa myös Deconstructed pakettia jossa 2 pulloa tavallista ja 2 pulloa single hopattuna jokaisella eri humalalla.

Melko tuhti vaahto tulee kaataessa, joka ei kuitenkaan pysy ikuisuutta. Sitruksinen, mäntyinen, greippiä jälkimaussa, hipaus tropiikkiakin. Tästä(kin) voi käyttää sanaa rapsakka. Mallas on humalan takana melko piilossa mikä näihin amerikan tuotteisiin sopiikin, mutta kuitenkin hyvä suutuntuma eikä liian kuiva. Perusasiat kunnossa ja hyvä aromikas humala. Olisi melko täydellinen kaveri ribsien kanssa.

Tarkoituksena oli maistella samalla myös Brooklyn Brewery East India Pale Ale mutta maistellessa alkoi ihmetyttää sen kevyt humalointi ja hiukan ohut maku. Olin jo kaupassa katsonut pullon kaulasta päivämäärää joka oli March 2013, pienen ja nopean harkinnan jälkeen päättelin sen olevan pullotuspäivä. Tieto päivämäärän tarkoituksesta luki kyllä pullossa mutta siihen ei silmä kiireessä eksynyt. Ihan juotavaa oli mutta en ala sen enempiä arvostelemaan.

Googlaillessani kuitenkin löytyi saitti josta voi tarkastaa jos tulee epäselvempiä tapauksia https://sites.google.com/site/freshbeeronly/ . Latitudeen oli lovetettu etikettiin 2013 elokuu eli se oli tuoretta tavaraa. Näin tällä kertaa, kokemusta rikkaanpana, tai no kahta.

Dogfish Head

Päiväretken kohteena oli Delawaren osavaltio ja kuuluisa Dogfish Head panimo. Dogfish on kuuluisa kokeellisista oluistaan ja perustaja Sam Calagionesta joka tuntuu tunkevan itsensä aika moneen asiaan, mm. usean kirjan esipuheeseen. Heillä oli myös oma tv-sarja Brew Masters (löytyy näemmä youtubesta) jossa seurattiin heidän extreme oluiden suunnittelua ja toteutusta. Huhut kertovat, että toista kautta ei tehty koska isot panimot olivat vetämässä mainoksiaan pois tilaajana olevalta Discovery Channelilta, mene ja tiedä.

Panimo sijaitsee melko kaukana Delawaressa, muutaman tunnin ajon päässä lähimmästä isosta kaupungista joka on Philadelphia. Seutu on hyvin rauhallisen oloista maaseutua jossa on maissipeltoja ja persikkatarhoja.

Panimolla on aika iso laajennus käynnissä joten ei ollut ihan selkeää mistä sisään mennään mutta löytyi viimein. Suosittelevat varaamaan webin kautta ajan etukäteen, olimme jonkun 20 minuuttia myöhässä ajastamme mutta se ei haitannut ja saimme paikat seuraavalla kierrokselle eikä vanhoista lipuista kyselty, mukavan epämuodollista. Opas antoi samalla käteen neljä pahvista haita joilla saa maistiaisia. Lakimuutos joka mahdollistaa maistiaisten antamisen ei ole kovin montaa vuotta vanha ja se määrittää neljän (3 oz = ~0.9 dl) maistiaisen rajan jota näillä hailla sitten valvotaan.

Kiireisellä maistelijalla jo toinen
menossa, mukissa 60 minute IPA.

  

Mallasmylly kokoa XL

Automatka oli aika raskas ja ulkona oli kuuma joten ennen kierroksen alkua oli hyvä maistaa muutama akuuteimpaan janoon. Ensimmäisenä listalla oli Midas Touch, ensimmäinen Dogfishin muinaisten oluiden kokeiluista. Löytyi kevyttä hunajaa ja mukavan raikas, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että amerikkalainen maistiais koko ei ole ihan tarpeeksi kokonaiskuvan saamiseen. Toisena maistoin jo etukäteen odottamaani 60 minute IPAa, tämänhän erikoisuus on 60 minuuttia kestävä jatkuva humalointi. Ja tuntui toimivan, missään oluessa en ole niin vahvaa humalan aromia maistanutkaan. Aivan kuin olisi itse keitellyt humalia vierteeseen. Sitruksinen ja raikas itä-rannikon tyyliin. Kierros oli alkamassa ja vielä ehti yhden ottaa käteen ja listalta valikoitui Palo Santo Marron, tuhti (12%) palo santo puutynnyri kypsytetty brown ale. Maku oli paahteinen ja alkoholi maistui vahvasti, runko kuitenkin yllättävän kevyt. Kaikkien oluiden tarjoilulämpö oli sama eli vähän liian kylmä paikalliseen tyyliin, varsinkin tämän oluen kohdalla maku alkoi lämmetessä muuttumaan vähän huonompaan suuntaan ja paahteisuus nousi vähän turhan kitkeräksi.

Hiivan käsittelyä

Show lähtikin sitten käyntiin ja ensin ihmeteltiin esittelyssä oleva Dogfishin ensimmäinen 10 gallonan laitteisto ja sitten hop-a-lot joka oli toinen versio Calagionen kehittämästä jatkuvahumalointi laitteesta, tämä oli siirretty pois tuotantokäytöstä sen kerran tiputtua vierrepataan. Käytiin myös läpi lukuja ja tällä hetkellä Dogfish nopeimmin kasvava pienpanimo USA:ssa, tämän hetken vuosituotanto on jotain 10 miljoonan paikkeilla mikä ei ole ihan huonosti kun Suomen kulutus on jotain 90 miljoonaa litraa. Laajennoksen jälkeen tuotanto kaksinkertaistuu.

Sarkastinen opas totesi
ottaessaan vesilasinsa,
että juo Budweiseria
koska eivät saa juoda
olutta työaikana.

Panimo näytti aivan panimolta, aika isolta sellaiselta, opas kävi läpi keskeiset vaiheet, yhden erän mäskääminen, keitto ja hiivaaminen tapahtuu joka kolmas tunti, ympäri vuorokauden. Mielenkiintoinen oli vasta valmistunut 2 miljoonan taalan hiivankäsittelyhuone johon hiiva tuodaan käymisen jälkeen, happopestään ja kierrätetään. Käytössä on joku seitsemän omaa hiivaa. Pullotusta ja kegitystäkin katseltiin. Varastossa oli myös vaikuttavat määrät heidän omia vuosikertojaan.

Kierroksen jälkeen olikin aika käyttää viimeinen haikala ja maistoon tuli Black&Blue, jossa on käytetty mustia vadelmia sekä pensasmustikoita. Suomalainen mustikka on muuten englanniksi sitten bilberry eikä blueberry. Mitenkään erityistä muistijälkeä ei huikka jättänyt. Oli jo vähän kiire shoppailemaan vieressä olevaan Dogfish kauppaan. Oluet olivat $9.25 sikspäkki, vahvempia sai vaan foorpäkin sillä hinnalla. Erikoisuuksia oli sitten isoimmissa pulloissa kuten mukaan tullutta Sah Teata ja Noble Rotia. Sitten oli t-paitaa, hupparia, työpaitaa, lippistä, pyöräilypaitaa ja kaikenlaista muuta. Kuulemma seudulla oleva kotiolutkauppa myi myös Dogfishin omia olut kittejä joiden tarkastamiseen ei tällä kertaa ollut aikaa.

Kierros oli oikein leppoisa, panimolla tehtiin kovasti rakentamista ja meteli oli aikamoinen ei oikein hirveän tarkkoja kysymyksiä päässyt esittämään. Kierros oli aivan ilmainen ja maistiaiset kuuluvat hintaa ja neljä haita saa vaikka vaan tulee paikalle, kierrokselle ei tarvitse edes osallistua. Syksyllä kun laajennos tulee valmiiksi kierros hiukan laajenee, myös maisteluhuoneeseen oltiin asentamassa kahtakymmentä uutta hanaa, saavatkohan kenties anniskeluoikeudet jopa.

Dogfishin pubi sijaitsee puolen tunnin ajon päässä Reheboth Beachillä jonne sitten lähdettiin lounastamaan ja maistamaan hiukan isommissa erissä. Dogfish antaa käytetyn mäskin lähialueen farmeille josta saavat sitten vaihdossa naudanlihaa baarin burgereihin, kelpo vaihtokauppa. Baarin tiloissa toimii myös tislaamo johon ovat hiljattain saaneet luvat. Saatavilla rommia, votkaa ja kurkku giniä, mielenkiintoista. Ruokaa odotellessa sitten satuin törmäämään ulkopuolella itse omistaja Sam Calagioneen, vähän bissenörtti hermostui mutta uskaltauduin juttusille kumminkin. Oli kuulemma juuri tullut Tukholmasta. Kerroin ostaneeni pari pulloa Sah Teata ja kyseli miten sahdilla menee suomen pienpanimokulttuurissa, ja en ollut vielä maistanut heidän versiotaan niin tarjosi pienen tuopin siltä seisomalta. Ei todellakaan perinteistä sahtia ollut mutta oikein hyvä suoritus, käyttävät weizen hiivaa, neilikkaa ja mausteisuutta oli. Tarjoilulämpötila oli taas kovin kylmä.

Ihan ku olis rokkitähden tavannut

Pubin ruoka oli hyvää, olutta olisi ollut maistettavaksi vaikka millä mitoilla, ruokajuomaksi otin tuopin Aprihopia joka oli hyvä pale ale, ilmoitettua aprikoosia en aivan löytänyt. Jälkiruoaksi otin Burton Batonin, Brewdog kaupassa tämä oli loppu joten oletin sen olevan hyvää enkä joutunut pettymään. Itse pidän että vahvoissa ipoissa löytyy vähän enemmän runkoa ja tästä sitä löytyi, kuten myös melko ylilyövä sitrushumalointi. 50/50 strong alesta ja 90 minute IPAsta sekoitettu, ja vielä tammitynnyrissä kypsytys toivat oivallisia makuja. Monta olutta jäi vielä hanoihin mutta sitten pitikin jo lähteä.

Dogfish on ollut kirittämässä muita toimijoita häkellyttävällä kasvullaan ja kekseliäisyydellään. Toisaalta ovat myös osallistuneet humalavarusteluun minuutti  ipoillaan, vaikka miten hyvää se humala onkaan niin tulee muutakin. Myös lähes kaikki Dogfishin oluet ovat helposti yli 8%, heidän sessio-oluensa on sitten  60 min IPA kuudella prosentillaan. Kovasti paikallisuuteen ja luonnollisuuteen panostavana panimona ihmettelin myös saksalaisia vehnämallas säkkejä ja riisiglukoosi sankoja, toivottavasti koe-eriin. Yhtäkaikki hyvä ja rohkea panimo, toivottavasti Suomeenkin eksyisi enemmän heidän tuotteitaan.