Amerikan IPA

India pale ale tuntuu olevan ollut monelle se portti parempiin oluisiin eikä sitä voi ihmetellä, hyvän IPA:n aromikkuutta ja suutuntumaa maistellessa on vaikea kuvitella enää juovansa tyytyväisenä tehdasvalmisteista lageria.

Usein toistettu legenda on, että oluessa piti olla enemmän humalaa ja alkoholia, että se kesti merimatkan Intiaan. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan totuus on vähän kuivempi ja liittyy siihen, että Intiassa oli englantilaisia ja he pitivät oluesta eikä sitä voinut siellä tehdä. Joten imperiumihan kuljettaa sitä sinne missä alamaisia on.

IPA oli jo melko unohdettu tyyli kunnes Yhdysvaltain craft beer liike herätti sen henkiin keksimällä valmistaa sitä ennenkuulumattomilla määrillä amerikkalaisia humalalajikkeita. Tällä hetkellä IPA on hyvin keskeisessä osassa craft beeriä, tänä vuonna uusittaviin Beer Judge Certification Programin tyyliohjeisiin tulee seitsemän uutta IPA tyyliä. Näihin oluisiin käytetään niin suunnattomia määriä humalaa, että humalan hinnat ovat vahvassa nousussa ja seuraavaa katovuotta odotetaan kauhulla.

 Erinomaisia kaupallisia esimerkkejä on erittäin monia koska Yhdysvalloissa panimo ei ole mikään ellei IPA ole kunnollista, Alkosta saatavista mainittakoon Founders Centennial IPA ja West Coast IPA. Kotimaisista Maku Brewingin IPA yllätti erittäin positiivisesti tänä kesänä, ja tietysti Mufloni CCCCC jos sitä sattuu löytämään. American Homebrewers Association kyselee jäsenistöltään vuosittain parhaista oluista. (Best Beers in America.) Ykköspaikkaa on nyt pitänyt kuusi vuotta Russian River Brewingin Pliny the Elder. Huolimatta siitä, että sitä on vaikea löytää Yhdysvalloissakin pääsin tuossa kesän lopulla sitä maistamaan ja olihan se huikeaa.

Muutama IPA:a tullut tehtyä jonkun verran ja ihan hyvin onnistuttukin mutta nyt alkoi kiinnostaa tehdä puhdasta amerikan IPA:a merkittävillä määrillä humalaa. Olutpiirithän ainakin amerikassa ovat mukavan suurpiirteisiä oluiden reseptien kanssa koska salailuun ei paljon ole syytä, koska prosessilla ja sen yksityiskohdilla on suuri merkitys lopulliseen makuun. Googlella löytyikin välittömästi oluen isän Vinnie Cilurzon artikkeli ja resepti.

Aikaisemmin en ole suoraa reseptiä käyttänyt mutta tämä olikin sellainen kokeilu joka kiinnosti. Kääntelin reseptin 50L Braumeisterille

Curvy The Elder

Ensimmäinen 250 grammaa

12 kg pale malt (5 EBC)

1 kg cara crystal (120 EBC)

90 minuuttia

250g Columbus (14%)

45 minuuttia

50 g Columbus (14%)

30 minuuttia

70g Simcoe (13%)

0 minuuttia

177g Simcoe (13%)

70g Centennial (10%)

Mäskäys 66 astetta

Hiiva 2xUS-05

OG:1.064

Poikkeuksena alkuperäiseen reseptiin on eri hiiva eikä tässä tullut käytettyä sokeria. Hiiva oli US-05 koska sen ominaisuudet ovat tutut ja joten mahdolliset ongelmat prosessissa on helpompi löytää, seuraavaan erään voi sitten vaihtaa, sokeria ei lisätty koska vierre vaikutti olevan jo tarpeeksi vahvalta keiton lopussa, jonkun mittavirheen tms. johdosta kumminkin pönttöön mennyt vierre olikin heikompaa kuin oletettiin. Tähän olueen meni siis keitossa yli puoli kiloa humalaa, vertauksena vastaavaan erään portteria menee n. 60 grammaa humalaa. Tähän menee vielä kahtena eränä kuivahumalointina 120 grammaa. IBU:ja tässä olisi laskennallisesti 220 mutta oikeasti harrastuslaitteistolla taitaa olla vaikea päästä yli 80 IBUN, eiköhän sitä riittävästi kumminkin ole.

Odotukset ovat erittäin korkealla tämän oluen suhteen, humalat maistuivat jo vierteessä erittäin hyvin ja aromeitakin oli yllin kyllin. Nyt odotellaan 10 päivää, että olut käy jonka jälkeen aloitellaan kuivahumalointeja. Marraskuun ensimmäisillä viikoilla pitäisi olla juotavaa, en malta odottaa.

Oluita häihin ja muihin tilaisuuksiin

Kesäisinkin on kaikenlaisia juhlia ja myös häitä, tänä kesänä oli etuoikeutenani ja onnena oli päästä tekemään olutta kaksiin sellaisiin juhliin. Häissähän on yleensä muutakin juotavaa niin oluen on hyvä olla kevyemmästä päästä. Toivomuksena toisiin juhliin oli tumma olut joten päädyttiin kevyehköön portteriin, ehkäpä olisi virallisten luokitusten mukaan sitten brown porter. Resepti on skaalattu 50 litran Braumeister reseptistä ja humaloinnissa mennään hyvin perinteisillä laduilla.

Hääportteri (20 litraa)

4,5 kg pale ale (5 EBC)
0,4 kg chocolate malt (800 EBC)
0,2 kg special b (350 EBC) 
0,12 kg flaked barley (3 EBC)
0,8 kg black malt (1000 EBC)

60 minuuttia
7,5 g Target (10%)
30 minuuttia
7,5 g Target (10%)
7,5 g Fuggles (4,5%)
10 minuuttia 
7,5 g Fuggles (4,5%)

Mäskäys 68 astetta
Hiiva: S-33

OG: 1.055 FG:  1.016 IBU: 24 Alc: ~5%

Käyminen oli 2 viikkoa jonka jälkeen kegiin ja kypsymään viileään, muutama päivä ennen nauttimista karbonointi. Olisin mielelläni pitänyt vielä pari viikkoa kypsymässä mutta aikatauluista johtuen se ei nyt ollut mahdollista, ja olut oli oikein hyvää näinkin. Olut otettiin erittäin hyvin vastaan, sitä jäi häiden jälkeenkin maisteltavaksi ja on kerännyt vielä paljon kiitoksia.

Toinen olut tehtiin ehkä vielä painavampien aikatauluhaasteiden keskellä, silloin on hyvä aina tukeutua kiireisen panijan salaiseen aseeseen eli vehnäolueen. Vehnän saa vierteestä nautittavaksi melko nopeasti ja tuore vehnä on harvinaista herkkua, itse en oikein pitänyt vehnäoluista ennen tuoreen maistamista.

Häävehnä (20 litraa)

1,8 kg Vehnämallas (4 EBC)
1,5 kg Pale Ale (5 EBC)
1,3 kg Munich Malt (18 EBC)

30 minuuttia
15 g Target (10%)
10 minuuttia
15 g Wai-Iti (4,5%)
10 g Galaxy (12,3%)
4,4 g Citra (12%)

Mäskäys 66 astetta
Hiiva: WB-06

OG: 1.045 FG: 1.009 IBU: 27 Alc: 4.7%

Vehniin ei mielestäni tarvitse 60 minuutin humalia ollenkaan vaan voi aloittaa 30 minuutin katkeroilla ja sitten pommittaa loppuun aromit, tässä oli vähän Uutta-Seelantia (Wai-Iti ja Galaxy) sekä Amerikkaa (Citra). Käyminen oli reipas ja 10 päivän jälkeen olut siirrettiin kegiin ja kypsytettiin muutama päivä kylmässä jonka jälkeen karbonointi ja valmista nautittavaksi. Tuoreet banaaniaromit olivat valloittavia mutta alkoivat jo väistyä muutaman viikon jälkeen.

Kegeraattori!

Oluthan on joitain poikkeuksia lukuunottamatta parasta hanasta, sen lisäksi pullottaminen ei ole mitään hauskaa puuhaa joten hanan hankkiminen kotiin onkin jo pitkään ollut mielessä. Ratkaisu tähän on kegeraattori, eli jääkaappi jonka sisälle kegit laitetaan ja hanatorni päälle. Amerikan ihmemaassahan näitä myydään kohtuu säälliseen hintaan (~$500) koska kysyntää on. Euroopasta ei oikein näitä onnistu löytämään ja rahtikustannukset viimeistään ottavat luulot pois. No pitää siis rakentaa itse. 
Projekti lähti liikkeelle jo viime kevään USA:n matkalla josta ostin hanatornin ($115), regulaattorin ($100) ja muuta sälää. (http://www.homebrewing.org/ vastasivat kysymyksiin eikä ongelmia, ensimmäinen paikka mitä koitin ei hyväksynyt ulkomaalaista luottokorttia). Kegit tilasin Candirectilta (http://www.candirect.co.uk/, hyvät hinnat kegeille mutta karmiva verkkokauppa ja muuta sähläystä, luotettava kumminkin). Jääkaapin olin jo aikaisemmin hakenut Gigantista, Matsui (silloin 200e).

Valmis!

Aika paljon letkua

Rakentamiseen kuuluu reikien poraamista jääkaappiin jota en ole kovin paljon ehtinyt harjoittelemaan vaikka aika paljon kaikkea on tullut tehtyä, pähkäillessäni törmäsin esimerkkiin miten ko. Matsuihin oli reikiä porattu josta oli suurta apua. Kaasuletkujen poraaminen erityisesti epäilytti ja jahkailin asian kanssa kunnes löysin helpomman ratkaisun. Ruotsalainen kotiolutliike humle.se myi adapteria jolla regulaattorin saa kiinni limukoneessa käytettävään AGA:n 425g CO2 pulloon joka mahtuisi jääkaappiin eikä tarvitsisi porailla enempiä reikiä. Jälkiviisaana olisi kannattanut käyttää Sodastream pulloja joihin tarvitsee sen toisen Humlen myyvän adapterin koska niiden täyttäminen on vaan 10 euroa kun AGA pullot ovat 20e.

Putsailua

Jahkailtuani muutaman viikon lisää ja löydettyä porani oli aika alkaa hommiin. Kurkkasin kannen alle ja ihmettelin hetken, sitten merkkasin tornille paikan ja porasin niin pitkälle kuin pystyin. Sitten otin kantta pois ja jatkoin reikiä kunnes lävistin jääkaapin katon, tämän jälkeen vähän isommalla terällä keskelle muutama reikä ja veitsellä vähän suuremmaksi. Samat jutut välissä olevalle styroksille ja kannelle, jota vähän viitsin ottaa siistimmäksi pikkuporalla. Sitten letkut sisälle ja ruuvit läpi jääkaapista sekä kiristys. Letkujen läpi ensin hiukan pesuainetta ja huuhtelu, sitten kegillinen soodavettä kiinni, harjoitteluksi.

Pale vai ei olla?

Kevät alkaa olla kohta ovella niin on syytä tehdä jotain keväistä juotavaa, onhan belgialaisetkin ihan mukavan lämmittäviä jos sattuu vähän koleampi sää mutta kyllä auringossa on mukavampi jotain hiukan kevyempää nauttia. Tällä kerralla oli tarkoituksena tehdä rapea pale ale alkukevääksi.

Normaalistihan tämmöinen menisi aika pitkälle pale maltaalla mutta nyt teki mieli saada vielä vähän vaaleampaa väriä niin laitoin vähän vaaleaa pilssiä mukaan, ja kristallimallasta kun on ollut tapana. Tämä ns. malt bill olisi varmasti voinut olla järkeväkin mutta sattuneista syistä tapa resepti piti improvisoida minuutissa. Humalat valikoituivat pakastimen varaston mukaan ja tällä kertaa arvonnassa voittivat challenger ja koska vähän uuden-seelannin vibaakin halusin niin green bullettiakin valikoitui. Vastoin normaalia tapaani koitin pitää humalat enemmän aromeina kuin kitalaen kuivattavana mattona, IBUja tähän tulisi arviolta 43.

Kuvassa BetterBottle

Välillä Braumeister on hiukan kiukutellut ja antanut todella huonosti sokereita jotka ovat sitten vähän tuntuneet lopullisen tuotteen vahvuudessa ja suutuntumassa. Mäskäys tapahtui 64 asteessa taas tällä kertaa huuhtelin huolella maltaat ja sokereita tulikin aivan riittävästi, tähän vielä 90 minuutin keitto niin olikin melko potenttia vierrettä pannussa joten ennen jäähdyttelyä lisäilin vielä kattilaan 3.5 litraa kiehuvaa vettä.

Lopulta sitten olikin vähän ihmetystä kun käymisastiaan päätyi 18.5 litraa 1.077 OG:lla olevaa vierrettä, jonka värikin oli kovin kaukana suunnitellusta. Hiivana tälle olin kasvatellut Wyeastin London Ale III hiivaa jonka startteri olikin aivan valmiina. Tuolla OG:lla oluesta olisi nyt sitten tulossa 9% ja todella tummaa, kaukana pale alesta.

Aika nyt näyttänee mitä oluesta tulee mutta uskoisin, että joku strong ale osaston juoma tästä saattaisi tullakin, melko kuiva sellainen. Kuivahumaloinnilla voi vähän vielä säätää mitä sieltä tulee, tai kenties hedelmillä.. Suuret keksinnöt ovat usein erehdysten ansiota, katsotaan mitä käy.

Kevät "Pale" 2014

3.4 kg Pale Ale (5 EBC)

2.0 kg Pils (3 EBC)

0.6 kg Crystal (100 EBC)

60 min

5g Challenger

5g Green Bullet

30 min

10g Challenger

10g Green Bullet

10 min

12g Challenger

20g Green Bullet

Mäskäys 64 asteessa

OG:1.077 IBU:43

Rööperin Panimon vuosi 2013

Vihdoin statistiikkayksillä sai toimitettua vuoden 2013 raportit ja voidaan lyödä vuosi lukkoon. Rööperin Panimon tuotanto kalenterivuonna 2013 oli 313 litraa. Eniten tuotettiin erilaisia IPA tyyppisiä oluita joiden tuotanto oli yli kolmannes eli 110 litraa, toiseksi eniten tuotettiin pale alea jota panimo pisti ulos lähes 60 litraa, kolmantena vehnäoluet 52 litralla. Loput vuosituotannosta olivat yksittäisiä eriä portteria, lageria, saisonia ja muutama vahva olut. Maltaita kului vähän päälle 100 kiloa ja humalaa muutama kilo.

Vuoden onnistumisena panimolla pidetään Imperiaalinen nimellä kulkevaa vahvaa portteria jossa käytettiin myös tammilastuja ja kirsikkalikööriä tuomaan makua, myös Ipaattori nimellä kulkeva IPA herätti paljon onnistumisen tunteita ja melko pienen yleisön (pienet erät, isot suut) suosion ja jää perustuotteeksi. Aivan kaikessa ei voi onnistua ja sitä lajia tänä vuonna edusti Rööperiläinen joka on berliner weisse tyyppinen olut, ongelmaksi muodostui liika karbonointi jonka ansiosta olut lähtee pullosta geysiirin tavoin, makukaan ei ole kaksinen. Tätä on vielä korillinen jäljellä odottamassa jos sille keksisi jotain.

Myös omavaraisuutta kokeiltiin ja humalia kerättiin sekä niistä tehtiin olutta, vaikka mausta ei erikseen ole raportoitu se oli erittäin onnistunut. Kotimaisten humalien maku oli miellyttävä ja melko maanläheinen, selkeää ei ole johtuiko se kehnosta perkaamisesta vai humalan omasta aromista. Ensi syksynä kerätään koko sato.

Aina ei onnistu, jääkaapin
takaseinä on kylmä.

Laitteistopuolella tapahtui muutosta, hyvin toimiva mutta hiukan vaivalloinen järjestelmä vaihtui 50l Braumeisteriin joka helpottaa merkittävästi toimintaa koska teollisuushallien vuokrat ovat korkeat joten on varaa vain puolikkaaseen keittiöön. Myös suoraan pullottaminen vaihtui oluen kegittämiseen eli tynnyröimiseen, joista on tarvittavat pullot saanut täytettyä oivallisesti, ja hanakin on tarjoilussa erittäin kätevä. Onpa sellainen joskus kulkenut mukanakin

Paikalleen ei tarvitse jäädä kun kysymys on harrastuksesta joka vaan antaa antamistaan, uusia jännittäviä hiiva tuttavuuksia on hankittuna ja ne vain odottavat pääsevänsä erinäisten vierteiden kanssa tekemisiin (paino siirtymässä belgian suuntaan). Panimolle on myös tulossa omat tilat, ei aivan teollisuushalli mutta riittävä erilaisiin kokeiluihinkin, ja tietysti entistä paremman oluen tekemiseen, määrä tuntuu olevan riittävä.

Kaksin käsin IPAa

Mallasta meni
aika paljon

Panimolaitteisto päivittyi kesällä Braumeisterin 50 litran versioon, lisääntyneestä kapasiteetista huolimatta kaikki satsit ovat kuitenkin olleet 20 litran. Braumeisterissa on mallaspiippu jonka sisällä käytetyt maltaat nostetaan pois vierteestä. Pienemmän putken nostaminen yksin on hiukan raskasta joten isompaa johon menee 13 kiloa mallasta ei yksin juuri saa liikkumaan. Kokonaisen erän tekeminen siis vaati hiukan suunnittelua ja apuvoimia.

Maltaat menivät aika peruspohjalla 11 kiloa pale mallasta ja 2 kristalli mallasta. Humalat valikoituivat pakastimen pussinpohjista joissa sattui olemaan cascadea, rakauta ja nelson sauvinia. Suunnitelmana oli jakaa vierre kahteen käymisastiaan ja käyttää kahta eri hiivaa, toinen oli jo muutamia päiviä herätelty White Labsin WLP644 Brettanomyces Bruxellensis Trois ja toinen Safbrewn T-58. Molemmat belgialaisia hiivoja ja varsinkin White Labsin bretta vaikutti mielenkiintoiselta hiivalta ipaan.

Astiapesukoneen
alusta näppärästi
kerää kannesta
tippuvat vedet

Panot menivät hyvin vaikka tehokkuus jäi jonnekin 60% tietämiin, putken nostaminen oli juurikin niin vaikeata kuin kuvittelin, tarvitsee kaksi miestä sen liikutteluun. Käymisastioihin päätyi molempiin joku 22 litraa.

Kahden viikon käymisen jälkeen lisäsin kuivahumaloinnit, bretta hiivalla käytettyyn laitoin  20g cascadea, 20g nelson sauvinia ja 20g greenbullettia, T-58 versioon laitoin samat mutta 10g  enemmän cascadea (miksikö? en tiedä).

Viikon verran kuivahumalointia primääriastiassa jonka jälkeen siirsin oluet kegeihin kypsymään vielä hiukan. Mittausten jälkeen oluen vahvuudeksi paljastui noin 6% eli kehtaa kutsua ipaksi vaikka vähän vahvempaa piti tulla. Palataan makuihin myöhemmin.

BELGIAN IPA(T)

IBU:111

OG: 1.055

WLP644 / Safbrew T-58

11.00 kg              Brewferm Pale Ale (7.0 EBC)

2.00 kg               Crystal Malt (100.0 EBC)

60 min boil

67.00 g               Rakau [12.40 %]

56.00 g               Cascade [7.40 %]

30.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

6.00 g                Riwaka [4.50 %]

30 min boil

20.00 g               Citra [12.00 %]

10.00 g               Amarillo Gold [8.50 %]

10 min boil

83.00 g               Cascade [7.40 %]

33.00 g               Rakau [12.40 %]

20.00 g               Nelson Sauvin [11.70 %]

Väkevää ja tummaa

Koska viimevuotinen barley wine, Väkevä onnistui hiukan yli odotusten olisi hulluutta olla tekemättä ensitilassa uutta. Sitä nopeammin sitä pääsee sitten maistelemaan. Reseptiä viilailtiin Töölön Panimon Jonin kanssa, ensimmäinen hahmotelma oli jouluisen kanelinen ja kardemummainen mutta panohommiin päästiinkin vasta niin myöhään, että se olisi ollut juotavaa vasta 2014 jouluna. Päädyttiin siis tummaan ja vahvaan belgialaiseen olueen jossa olisi hiukan tuoreen appelsiinin kuorta mausteena.

7.00 kg Viking Pale Ale mallas
0.50 kg Chocolate mallas
0.50 kg Special B mallas
0.50 kg Vehnä mallas
0.50 kg Fariinisokeri
0.40 kg Siirappia
15    g appelsiininkuorta
37.00 g 60 min Hallertauer Hersbrucker [4.20 %]
30.00 g 60 min Challenger [6.20 %]
20.00 g 60 min Warrior [16.70 %]
Wyeast 3738 Trappist High Gravity
EBC: 88 IBU: 67 OG: 1.115

Murskattua mallasta

Ensimmäiset valmistelut alkoivat jo viikkoa ennen tekemällä startteri ja kasvattamalla tarpeeksi hiivaa käyttämään massiviinen määrä sokeria joka tähän olueen tulee. Startterilla oli niin voimakas käyminen, että huppuna ollut folio hyppäsi vaahdon voimasta pois muutamaan kertaan. Maltaita tähän siis tuli 9.5 kiloa mikä on melkein kaksi kertaa niin paljon kuin normaalisti. Koska Braumeisterilla ei ihan näin vahvoja oluita saa tehtyä ilman kikkailuita niin kaivoin esiin vanhan laitteiston joka on 27 litran Brewferm kattila valepohjalla.

Täynnä

Maltaan määrä hiukan yllätti ja mentiinkin aivan ylärajoilla mitä kattilaan mahtui, alussa jouduinkin laskemaan vierrettä odottelemaan kannuun kunnes maltaat vettyivät tarpeeksi. Mämmi oli paksua ja sitä oli paljon, vettä olisi voinut olla vähän enemmän jotta hämmentäminen olisi ollut helpompaa, myös tähtäimenä ollut mäskäyslämpö 68 astetta oli vain hyvä arvaus koska pinnalla lämpötila oli 61 ja pohjalla yli 70... No hyvin saatiin lopulta sokeria talteen ja muutamien huuhteluiden jälkeen keittoon saatiin 20 litraa vierrettä. 90 Minuutin keiton aikana lisättiin humalat tunniksi ja aika lopussa siirappi, fariinisokeri ja 15 grammaa raastettua appelsiinin kuorta. (jos joku meinaa muuten raastaa sitrushedelmien kuoria tai parmesaania muulla kuin Microplanella on mielipuoli). Appelsiinin määrässä koitettiin noudattaa periaatetta, että jos oluesta maistaa mitä maustetta on käytetty sitä on liikaa. Keiton ja sokereiden lisäyksen jälkeen käymisastiaan saatiin 16 litraa 1.115 vahvuista vierrettä. Tehokkuus ei tässä mäskäyksessä ollut mikään päätä huimaava mutta riittävä. Humalat päätettiin melko improvisoidusti katsomalla mitä löytyy ja vähän mitä aikaisemmin oli. Aromithan eivät kamalasti näissä säily joten kaikkia keitettiin 60 minuuttia.

Ilmausta

Näin vahvoissa oluissa on tärkeää pedata hiivalle mahdollisimmat hyvät oltavat joten vierteessä pitää olla paljon happea, jota sinne oli tarkoitus tunkea ilmapumpulla ja ilmauskivellä. Ratkaisevalla hetkellä kumminkin letkut kieltäytyivät yhteistyöstä ja tyydyin hölskyttelmään pönttöä. Startteria oli yhteensä kolme litraa jonka hulautin sekaan sekaan käyminen alkoikin muutan tunnin päästä. Seuraavana päivänä sain letkut yhteystyöhön rautalangalla ja ilmaus saatiin tehtyä, varmuudeksi varmaan lisään vielä myöhemminkin.

Hiivana tässä oli Wyeastin 3787 Trappist High Gravity eli tästähän ei barley wineä tule (joku voisi suomentaa, ohraviini ei oikein kuulosta hyvältä) vaan BJCB määrittelynä ehkä Belgian Dark Strong Ale, paitsi siihenkin liikaa humalaa, belgialainen voisi sanoa quadrupeliksi, eipä sillä niin merkitystä. Nyt sitten laitetaan pönttö piiloon pariksi kuukaudeksi ja pullotetaan ensi vuoden puolella, ja sitten vielä lisää kypsyttelyä. Pääsiäisenä varmaan ensimmäistä maistiaista voi ottaa. Katsotaan sitten.

Uskomatonta mutta totta

Kuusissakymmenissä oleva mies oli Teksasissa hakeutunut lääkäriin huimauksen vuoksi. Tutkimuksien jälkeen miehen todettiin olevan ns. kännissä. Hän väitti ettei ollut koskenut alkoholiin koko päivänä. Kaappijuopoksi epäilyn jälkeen lääkärit laittoivat kaverin eristykseen ja tutkivat mitä tapahtuu, ruuan syömisen jälkeen miehen veren alkoholipitoisuus alkoi nousta. Tarkemmin asiaa tutkittuaan lääkärit päätyivät diagnoosiin, että tällä oluen panemista harrastavalla miehellä oli vatsassaan niin paljon oluthiivaa, että hänen nautittuaan hiilihydraatteja alkoi vatsassa oleva hiiva muuntaa sitä olueksi. 

Kuulostaa hiukan mätäkuun jutulta mutta lääkärit kirjoittivat artikkelin aiheesta International Journal of Clinical Medicine lehteen. Auto-brewery syndrome, uhka vai mahdollisuus?

Lähde

Laitteiston virittelyä

Laitepuolella tapahtuu, aikaisemmin on tullut huomattua, että kun tuota tehokkaasti keittelee niin nestettä haihtuu jopa 5 litraa, ja sitten se alkaa tulla keittiön seiniltä alas eikä tee varmasti millekään hyvää kun se tapahtuu usean kerran kuukaudessa. Aikani pohdittuani ja neuvoa kysyen kotiolut foorumilla päädyin ostamaan kattolampun Ikeasta, ruttuputkea (ammattitermi) ja välikappaleen rautakaupasta. Ratkaisu toimi oikein tyydyttävästi, välikappale tasapainottaa putken mukavasti kuvun päälle, olin varautunut aikamoisiin ilmastointiteippibileisiin. Ainoa ongelma on kondensoituneen veden pissiminen kuvun reunoja pitkin, toistaiseksi sitä varten on suojamuovi lattialla. Harkitsen jonkunlaisia rimasta tehtyjä kanavointeja kuvun sisäpintaan, että vesi tipahtelee vain yhdestä kohdasta. Talvipakkasilla voi sitten tulla kummia katseita ja kyselyitä naapureilta kun tulee höyryä putkesta kuin viimeistä päivää. Ehkä tarjoan sitten oluen.

Vehnäistä

Vehnäolut on tyyli jonka juomista olen vähän joutunut opettelemaan, jotenkin ne kaikki maistuvat ihan hammaslääkäriltä, en tiedä miksi. Joten aika harvoin niitä tulee maisteltua. No nyt kuitenkin piti tehdä vehnäolutta vähän omalla tavalla jos vaikka löytäisi uusia ulottuvuuksia. Tähän nyt tuli humalavaraston johdosta tämmöinen Uusi-Seelanti viba, olematta kuitenkaan mikään humalapommi, tyylin rajoissa mennään. Ensimmäinen kokeilu myös green bullet humalalla. Keväällä maistoin olutta jossa tätä oli ja ominaismaku oli niin mielenkiintoinen, että piti heti saada tästä oma olut. Mielenkiinnolla odotan tätä, ja onneksi odottavan aika ei ole pitkä koska tämän pitäisi olla n. 10 päivässä valmista. 

3 kg vehnämallasta
2 kg pilsmallasta
750g crystalmallasta

first wort 5g silver bullet
first wort 5g nelson sauvin

60 min 5g green bullet
60 min 5g amarillo

30 min 5g green bullet
30 min 5g amarillo

10 min 5g green bullet
10 min 5g amarillo

20 litraa OG: 1.051 IBU: 32

Hiivana Safbrew WB-06

Barley Wine II

Koska melkein vuosi sitten panemani Rööperin Väkevä barley wine on kypsynyt aika hyvään kuntoon jaksoin vihdoin kaivaa reseptin kätköistäni. Reittaus löytyy Reittausblogista.

7 kg Brewferm Pils 3 EBC

1 kg White Wheat Malt 4.6 EBC

0.5 kg Special-B 350 EBC

1 kg Fariinisokeria

60g Challenger 7.2% 60 min

50g Hallertau Hersbrucker 4.2% 60 min

Wyeast 1388

OG: 1.125 FG: 1.020 IBU: 49 EBC: 49

Ilmasin pumpulla vierrettä vielä 30 minuuttia, muistaakseni hiivalla oli litran startteri.

Hiivaa kului lopulta kaksi pussia, käyminen loppui kokonaan 1.042:ssa niin tilasin uuden ja ilmasin myös uudestaan jonka jälkeen kävi hiljalleen loppuun. Kypsyttelin kolmisen kuukautta käymisastiassa ja pullotin. Muutamien pitkään kypsyttämieni oluiden kanssa on ollut vähän ongelmaa liiasta karbonoinnista mutta onneksi tämän kanssa maltoin mieleni ja käytin vain 72 grammaa spraymallasta 15 litraan olutta.

Seuraavaan isoon olueen teen ainakin 2 litran startterin, ellen jopa sitten osta kahta pakettia hiivaa suoraan, ja ilmaan pitkään. Nyt kun katsoin reseptiä niin hiukan ihmettelin pilssin käyttöä mutta sitä taisi olla ylimääräisenä, kuten nytkin. Pitänee laittaa jotain uutta tulemaan niin pääsee joskus maistamaankin.

Amerikan meininkiä

Business Weekillä on hyvä artikkeli Boston Beer Companyn perustajasta Sam Kochista joka on tullut ensimmäinen craft beer miljardööri. Yllättävää oli, että Boston Lagerin resepti on 1850-luvulta ja Kochin esi-isältä. Boston Beer ei ole vanhin mutta se on suurin 1.3% markkinaosuudellaan, seuraavana siitä on Yuengling 1.5% joka on vieläkin perheyritys, eikä tee ollenkaan hullumpaa olutta.

Yleltä myös alkoi uusintana oivallinen PBS:n tekemä sarja USA:n kieltolaista, alkuperäiseltä nimeltään Prohibition. Areenasta voi katsella sitäkin, alunperin kolmiosainen sarja on täällä pilkottu viiteen osaan. Sarjassa käydään hyvin läpi kieltolain aiheuttamia ongelmia miksi se ei välttämättä ole paras ratkaisu alkoholin ongelmiin. Vasta kuitenkin heinäkuun alussa viimeinenkin osavaltio, Mississippi taipui sallimaan kotioluen valmistamisen. Vähän vanhempi artikkeli löytyy Economistilta.

Olutta tuoreilla humalilla

Oli aika kehittää olut aikaisemmin kerättyjen humalien ympärille. Koska humalan aromeista tai vahvuudesta ei juuri ollut tietoa oli ensimmäinen idea tehdä pilsner maltaasta ja blond ale hiivasta kevytrunkoinen olut jossa humalan ominaisuudet tulisivat parhaiten esiin. Tämä kuitenkin alkoi hetken kuluttua kuulostaa tylsältä idealta ja mahdollisesti oluelta joka saattaisi jäädä nurkkiin vanhenemaan, sitäkin käy. Rykäisin sitten kasaan reseptin jossa oli 4.5 kg pale mallasta ja pussinpohjat munichia sekä crystalia, humalana pelkkää maatiaishumalaa, kenties jonkunlainen IPA olisi kysymyksessä. Keittoaika oli 90 minuuttia ja heitin kuumentamis vaiheessa 30 grammaa hiukan kuivattua humalaa sekaan ns. first wort hoppingina, sitten 60 minuutiksi heitin loput kuivatut joita oli n. 50 grammaa. Kun keittoa oli puoli tuntia jäljellä lisäsin aivan tuoreena pakastetut humalat joita oli 160 grammaa. Sekaan heitin myös hiukan valmiiksi turvotettua irish mossia eli karrageenia joka auttaa oluen kirkkaudessa.

Olin jotenkin innoissani tuoreiden humalien kanssa enkä käyttänyt humalapussia kuin ensimmäisten humalien kanssa, tämä päätös kostautui kun avasin hanan joka meni tukkoon välittömästi. Pienen panikoinnin ja pohdinnan jälkeen kaadoin vierteen vanhaan mäskäyskattilaan ja suodatin vierteen takaisin sekä varmuudeksi vielä keitin ylös. Tämän jälkeen jäähdytin vieteen käymisastiaan ja laitoin perään pussillisen US-05 hiivaa, 17 litraa OG:lla 1.060. Varmaan kuukauden kuluttua voinee maistella ja katsoa mitä on tullut, pakastimeen jäi vielä yksi pussi humalaa jos näyttää siltä, että haluan kuivahumaloida, pitääpä maistella ja miettiä. 

Sadonkorjuuta

Koska ohran kasvattaminen vaatii hiukan enemmän maata kuin omistan, on omavaraisen oluentekijän tyydyttävä humalan kasvattamiseen. Tähän vaikuttaa myös kasvattamisen helppous koska nehän kasvavat itsestään. Tontilla on muutamia juurakoita aivan jotain tuntematonta suomalaista lajiketta jotka kasvavat kohisten joka kevät, rajoittavana tekijänä tuntuu olevan humalasalon pituus.

Vaihtelun vuoksi tilasin toissa vuonna saksasta Eickelmannilta muutamia juurakoita perleä ja spalter selectia. Tulivat ihan hengissä kotiin parissa viikossa. Amerikasta näiden tuominen taitaa olla aikamoisen paperisodan takana. Näide kasvatus ei ole mennyt ihan niin hyvin kuin toivoin, kahdessa vuodessa on näkynyt yhdestä Perlestä 30 senttiä vartta mutta siihen on jäänyt. Humalien kasvattaminen korkeammalla kuin 48 leveysastetta on haastavaa eikä sitä voi juuri tehdä teollisessa mittakaavassa. Luulen että juuret voi kaivaa ylös ja kokeilla sijoittaa johonkin kenties parempaan kohtaan.

yhdestä kasvin sato

Viime vuonna sain kerättyä maatiaisista muutamia kourallisia pieniä käpyjä jotka kyllä käytin silloin tekemääni barley wineen. Niitä oli niin vähän, että en usko makuun paljoa vaikuttaneen. Tänä vuonna kävyt olivat vähän kookkaampia ja taisin saada kerättyä ne tarpeeksi ajoissa, olivat vain vähän kellertäviä. Aika puuduttavaa hommaa se on mutta sain yhdestä kasvista aika hyvän sadon, kuten kuvasta näkyy. Muutamat pussilliset pakastin suoraan ja osia vähän kuivattelin lehden päällä ja laitoin sitten pakastimeen. Tarkoituksena olisi käyttää nämä aika nopeasti niin ei tarvitse ihan niin tarkka olla, eikä niitä montaa sataa grammaa ollut, kosteita oli 160 g ja kuivattuja sitten 75 g. Jännityksellä odotamme mitä näistä tulee.

Ainiin, kävin vieraissa kirjoittelemassa Koffin ja Brooklyn Breweryn yhteistyöstä, jutun voi lukea Reittausblogista.

Panimokuulumisia

Kesä onkin kutakuinkin loppu, ja kirjoittelusta tulikin otettua vähän pidempi tauko kuin piti. Harrastuksistakin tarvitsee lomaa. Panohommia on kuitenkin harrastettu ja uutta laitteisteistoa on ajettu sisään. Kerrostalokeittiön rajat alkoivat tulla vastaan ja laitteiston kasaaminen panopäivää varten alkoi jo kestää turhan pitkään joten päädyin hankkimaan näppärän Braumeister kotipanimolaitteen. Vähän kuin leipäkone mutta ulos tulee olutta, tai no vierrettä. Vanha laitteisto oli jo sen verran tuttu ja tulokset olivat jo mukavan tasaisia joten nyt onkin ollut hauska ihmetellä taas laitteiston ominaisuuksia. Myöhemmin kirjoittelen tästä aiheesta varmasti lisää.

Kesällä valmistetut ovat olleet NZ lager, black IPA sekä belgialainen saison, ihan hyviä oluita olleet mutta vielä vähän harjoittelua tarvitaan. Matkalta tuli vielä ostettua kegeraattorin (jääkaappi jossa oluthanat) osia joten senkin rakentelu alkaa olla loppusuoralla, tästä varmasti lisää myös.

Jännittäviä tilanteitakin on ollut aikaisemmin valmistettu Berliner Weissekin tuli maistettua, ja koettua. Ensimmäisen kerran onnistuin tekemään kuuluisia pullopommeja. Jossain epähuomiossa karbonoin 16 litraa olutta 170 grammalla sokeria joka näin jälkiviisaana on aivan liikaa. Onneksi olin pakannut pullot pahvilaatikkoon jossa oli pohjalla paperisilppua, yhteensä 5 pulloa oli pamahtanut loman aikana. Maku oli oikein hyvän hapan mutta sitä häiritsi hillittömän karbonoinnin pohjalta liikuttanut hiiva. Loput ovat kypsymässä turvallisesti kunnes keksin jonkun ratkaisun tähän.

Ponnisteleva Perle

Humalat ovat myös kasvaneet ja ei-kasvaneet, toissa vuonna saksasta tilattu Perle humala ei vieläkään osannut oikein tehdä käpyjä, saati sitten kasvaa yli 20 senttiseksi. Kotimaiset tuntemattomat lajikkeet kyllä puskevat ylös niin pitkään kuin vain keppiä riittää ja satokin näyttää hyvältä. Tällä viikolla pitäisi korjata talteen. 

3 x Kotimainen mikälie

Jännittävä vuosi tulossa koska THL ja STM osoittavat niin jäätävää välinpitämättömyyttä suomalaista olutkulttuuria kohtaan, että koen kansalaisvelvollisuudeksi tehdä niin paljon hyvää olutta kuin mahdollista. Ehkä käyn jopa olutrallilla Tallinnassa ostamassa jotain oluita mitä Alko ei tänne suostu tuomaan, STM tuntuu tukevan tätä toimintaa. Jos haluaa lisää ideoita oluen myynnin laskemiseen niin voin kertoa, kielletään tärkkelyksen käyttö oluen valmistuksessa, tästä voittavat kaikki. Oluen hinta nousee STM:n haluamalla tavalla ja kaikki saavat parempaa olutta. Tätähän voisi kiroilla pidemmänkin aikaa mutta pitää mennä viimeistelemään tänään pantu hasselpähkinäportteri, josta lisää myöhemmin.

Ratkaisu huonoon olueen!

OnTap Beer on sen ratkaissut, kätevästi mukana kulkeva makupuserrin jolla voi maustaa bulkki oluensa joko American Aleksi tai Pale Aleksi! Muutamalla pisaralla pitäisi tulla hyvää juotavaa mistä vaan poronhiestä. Innolla odotan tuotekehitystä suomessa, saako kenties sahtia, lonkeroa tai siideriä?

Allagash Sausage Bash

Olutmatkailija päätyi tällä kertaa Philadelphiassa sijaitsevaan Time ravintolaan. Liittyen Philadelphia Beer Week (tästähän on tulossa lisää juttua) tapahtumaan täällä järjestettiin Sausage Bash, jossa ravintolassa valmistettuja tuoremakkaroita paritettiin Allagash panimon tuotteisiin. Allagash on toiminut Mainessa 90-luvun puolivälistä tuottaen belgialaisia oluita amerikan markkinoille. 

Kävimme pöytään. Ravintolassa oli salin puoli ja pubin puoli ja kun reipas henkilökunta kertoi, että salissa alkaa kohta jazz istahdimme nopeasti pubin puoleen. Tarjoilija toimitti listan josta sai valikoida makkara annoksen ($8) ja siihen suositellun panimotuotteen ($6), vaihtoehtona oli myös party plate ($35) jossa on kaikkia makkaroita. Jälleen valinta oli helppo. 

Charred jalapeno cheddar wurst - salsa verde, quinoa, pickled garlic

Allagash White

Venison & golden raisin sausage - brandy, local chard, pickled grapes, sour cherry

Allagash Odyssey

Chicken, escargot and pernod - purple potato puree, chicken skin, tarragon

Allagash Grand Cru

Boudin noir - heirloom lettuces, quail eff, jersey asparagus, petite vinaigrette

Allagash / Iron Hill Petite Fortunella

Boudin blanc - creole mustard, cheddar grits, spiced pork rinds

Allagash Interlude

Myötäpäivään ylhäältä, charred jalapeno, venison,
chicken, boudin noir, boudin blanc

Tarjolla ei ollut maistelutarjotinta oluista, oletin että joku laki kieltää (ks. aikaisempi artikkeli). Aloitimme tarjoilijan suosituksesta yhteistyönä Iron Hill panimon kanssa tehdystä Petite Fortunellasta. Melkoisen vaalea oli ja kevyesti prosentteja 4.3% raikas ja hyvin kuplia, hiven pippuria. Kumqvatista puhuvat mutta itse en saanut ihan sitä kanavaa viritettyä. Oli ihan mukava blondi belgi  kesäjuoma. Pariksi tälle oli laitettu mustamakkara jossa oli aika reippaasti yrttiä ja pippurisuutta, ei huono mutta en välttämättä löytänyt suuria synergioita.

Seuraavaksi itse otin Allagash Odysseyn ja vaimo Interluden, näin saimme seuraavillekin makkaroille parinsa. Odyssey oli tumma vehnäolut belgialaisittain, 10.4%. Runko oli yllättävänkin kevyt, mutta belgialaisesti oletettavissa. Tarjoilulämpö taisi nyt olla ainakin vähän väärä kun tuntui olevan sama edellisen kanssa. Oli oikein mukava mutta juuri mitään suuria muistoja tästä ei syntynyt. Ruoka parina tällä oli peura ja rusinamakkara jonka koostumus ja maku olivan melkoisen lähellä maksaa, tässä paritus oli kyllä oikein sopiva, kovat prosentit saivat makkaran rasvat ja maut irtoamaan oikein hyvin.

Sain Interludestakin maistiaiset ja se olikin miellyttävän hapan ja viinimäinen, syykin löytyi myöhemmin kuin tarjoilija kertoi, että kypsytys oli tapahtunut viinitynnyreissä, ja epäiltyä brettamycenestäkin oli käytetty. Tätä olisi mielellään maistanut enemmänkin ja tämä oli vaimonkin suosikki. Paritus oli boudin black makkaran kanssa joka oli aika mausteinen ja mukana oli myös uppopaistettua siannahkaa (ei henk. koht. suosikki), olut vei aika paljon huomiota joten ei hirveästi jaksanut paneutua tähän paritukseen.

Tässä vaiheessa kysyin, että mikäs tämä Allagash White on ja tarjoilija kertoi, että sitä saa ihan mistä vaan baarista ja pullossakin niin hän ei sitä koita edes myydä meille joten otin viimekseksi jääneen Gran Crun joka sitten nautittiin kana, etana ja pernod makkaran seuraksi. Belgiaa oli taas tarjolla esterisen strong alen muodossa, aivan ei paritus taas ollut selkeä, makkara oli hyvää ja olutkin oli.

Makkarat oli tehty todella huolella ja esillepanoon oli paneuduttu, tarjoilija sanoi, että ne oli jouduttu tiputtamaan normaalilta listalta liian työmäärän vuoksi, ymmärrän. Mukava on saada suosittelut valmiina ja hyvä henkilökunta kertomaan tuotteista, itse panimon tyypitkin taisivat olla jazz puolella vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin, mutta tällä kertaa niitä ei ollut. Suurkaupungin keskustassa käveleminen 35 asteen lämmössä ja kosteudessa, sieltä siirtyminen 20 asteiseen ilmastointiin ei suunnattomasti auta maistelussa, luulen että jäi jotain löytymättä. Ruoka oli hyvää ja oluthan sopii makkaran kanssa aina jotenkin, näissä vaan joissain jäi vähän ajatus löytämättä. Oli kuitenkin mielenkiintoinen raapaisu tähän panimoon ja jos suomessa törmään tuotteisiin varmasti tutustun paremmin.

Töölön Panimon alkulaukaus

Töölön Panimon ensimmäinen tuotanto, Töölön Kalpea Neitsyt, sai kokea päivänvalonsa tammikuussa 2013. Juttu aiheesta on sittemmin saanut kypsyä odotellen Töölön Ekstra Kalpean Neitsyen panosessioita ja näin lisää kokemusta aiheesta.

Johdantona sen verran että Rööperin Panimon eli kotoisammin Kallen keittiön innoittamana aloitin oman urani oluenpanijana siitä helpoimmasta päästä eli uuteoluesta itse humailoimalla. Reseptinä oli kovin yksinkertainen Cascade-humaloitu pale ale.


 
Varsinaiseen oluentekoon päästiin keittämällä 5 litraa vettä ja kiehumisen alettua sekoitettiin spray mallas kattilaan.
Mallasuute laitettiin lämpimään veteen hautumaan jotta se olisi hieman juoksevampaa myöhemmin lisättäessä.

 




40min kohdalla lisättiin mallasuute joka muistuttaa kovinkin paljon siirappia koostumukseltaan.Ohessa myöskin laitettiin sekaan alkuun Cascadea pelletteinä 60min 30g (katkerohumalat), väliin 30min 20g (flavorihumalat) ja loppuun vielä 10min 10g (aromihumalat).

Keittovaihe meni hyvin yksinkertaisesti, taisi siinä pientä keitoksen hämmennystä tapahtua välissä varuilta. Jonkinlainen herätys/munakello on muuten hyvä olla vieressä viritettynä että muistaa lisäillä humalaa oikeissa vaiheissa. Suositeltavaa on myös mittailla talousvaa'alla valmiiksi eri vaiheiden humalat ja laittaa viereen vaikka post-it lapulla minkä minuutin humalista on kyse niin ei mene liiaksi säädöksi jos iskee kiire. Jos siis kyse ei ole jostakin kovin kevyesti humaloidusta oluesta johon menee vain kerran 60min katkerot ja sillä siisti. Keiton jälkeen jäljellä oli noin 5 litraa käymiskelpoista vierrettä.

Tämän jälkeen suoritettiin kovinkin kotikutoinen jäähdytys jossa kattilan päälle laitettiin kansi ja kattila kastettiin kylmään veteen ja annettiin olla siinä kahvojen nojassa, samalla mittaillen vähän viilennysveden lämpöä. Jonkin ajan kuluttua vaihdettiin kattila toiseen muoviastiaan jossa oli kylmää vettä ja sama uudestaan. Tätä jatkui kunnes vierre oli saatu riittävän alhaiseen, tässä tapauksessa noin 30C lämpötilaan.




Vierre kaadettiin käymisastiaan, lisättiin viilentämään / jatkamaan edellispäivänä toiseen Plastexin käymisastiaan keitettyä desinfioitua vettä 7 litraa jolla saatiin kokoon 12 litran satsi. Tässä vielä meni tovi odotellessa että litku viileni 24C lämpötilaan jotta hiivalle olisi sopivat edellytykset käydä hyvin. Odotellessa ja olutta paniessa toki kului muutama säätöolut kuten asiaan kuuluu.
Vierteen ominaispaino mitattiin, tulos oli 1.054 lämpökorjattuna ja raati oli tähän tulokseen sangen tyytyväinen, lähes reseptin mukaisiin arvoihin oli päästy.
Hiivaksi sekaan heitettiin takuuvarma Safeale American US-05 kuivahiiva ilman mitään sen kummempia herättelyitä. Vierre lähtikin käymään jo vartissa ja sai allekirjoittaneen melkoiseen virneeseen.
Oluen panoon meni aikaa noin neljä tuntia kaikkine valmisteluineen ja välineiden kuten käymispönttöjen muokkaukseen.



Alkujännityksestä päästyä koko ruljanssi oli erittäin helppoa kunhan vain sopivat välineet olivat lähellä ja osa näistä etukäteen pestynä. Desinfiointiin käytettiin Star Sania suihkepullosta reilusti ja kädessä oli kertakäyttöhanskat aina kun oli mahdollista että voisi kosketella keiton jälkeen välineitä/vierrettä ilman suuria pöpöriskejä oluen suuntaan.

Loppuun vielä itse resepti lyhykäisyydessään:

Batchsize: 13l, Boiltime 60min

0.5kg Light dry extract (12EBC) 60min
1.5kg Pale liquid extract (15EBC) 20min
Cascade 30g 60min
Cascade 20g 30min
Cascade 10g 10min
Hiivaksi Safale American US-05 kuivahiivaa.

BeerSmithin arviot: OG: 1.049  IBU: 41 EBC: 12.4  AVB: 4.9

Huomattavaa että muistiinpanot ja reseptin batchin koko eivät aivan täsmää muttei se onneksi makua ainakaan haitannut, hakusessa oli sessio pale ale ja siihen päädyttiin.
Blogin oikeassa laidassa olevat käymässä/pullossa listan TP-merkinnällä olevat oluet ovat siis Jonin käsialaa.

Jatkoa artikkeliin luvassa uuteoluen valmistukseen tarvittavista perusvälineistä ja siihen päälle mukavista lisätarvikkeista jotka tekevät prosessista helpompaa ja oluestakin kenties vähän parempaa. Pyörin siis myös Kallen apukäsinä täällä bloginkin puolella.

Yhdysvallat ja anniskelu

Elokuvista saa usein käsityksen, että Yhdysvalloissa autoa saa ajaa 16 vuotiaana, äänestää 18 vuotiaana ja 21 vuotiaana juoda alkoholia, ja alkoholia saa lähes mistä vaan kioskista. Totuus kumminkin on monimutkaisempi, vapaudenkin maassa on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa anniskelua mitä erikoisimmilla tavoilla.

Kieltolain jälkeisessä hulinassa katsottiin USA:ssa tarpeelliseksi rajoittaa asioita säätämällä ns. three-tier system lait. Laissa erotetaan tuottaja, jakelija ja jälleenmyyjä. Eli tuottaja ei saa myydä suoraan baarille tai kuluttajalle vaan välissä pitää olla jakelija.

Ennen kieltolakija lähes kaikki baarit olivat panimoiden ohjailtavissa koska he antoivat lainoja aloitteleville baareille ja toimittivat juomat sillä ehdolla, että muiden juomia ei baarissa ole. Tämähän on luonnollisesti vähän tehotonta, mutta toki sillä on työllistävä vaikutus ja verotuskin hoituu näpsäkämmin kun ei ihan joka petteri kuljettele alkoholia ympäriinsä. No Texasissa on kuitenkin laki jolla tästä voi poiketa jos anniskelutiloissa on merinisäkäs. Tämä saattanee johtua siitä, että kaikkien lempipanimo Anhauser-Busch omisti Sea Worldit jonkun aikaa ja kierroksen jälkeen olikin sitten ilmaista oluen (sic) maistelua. Texasissa myös vielä hiljattain erotettiin kätevästi alet ja lagerit siten, että 0.5% - 4% olivat lagereita ja yli 4% sitten aleja.

1984 Yhdysvaltain kongressi vahvisti lain jolla osavaltiot velvoitettiin noudattamaan 21 vuoden ikärajaa alkoholijuomien ostamisessa sekä julkisesta hallussapidossa. Jos tätä lakia ei noudattanut menetti 10% maantiemäärärahoistaan. Viimeiset osavaltiot Etelä-Dakota ja Wyoming alkoivat noudattaa lakia 1988. Alabama, Idaho, Indiana, Kansas, Pohjois-Carolina, Pennsylvania ja Vermont laajensivat lain koskemaan myös alkoholin nauttimista, joissain osavaltioissa kotona saa tarjoilla alaikäiselle alkoholia, toisissa ei.  Tietysti sitten jokut piirikunnat ovat kokonaan kuivia, eli alkoholia ei myydä missään, edes ravintoloissa. 

Osassa osavaltioita on paikallinen alko pohjoismaiden tapaan, eli valtionmonopoli alkoholin myynnissä. Pennsylvaniassa osavaltio omistaa ketjun jolta voi ostaa alkoholia samaan hintaan kaikkialla, ellei sitten piirikunnan veroissa satu olemaan poikkeusta. Jakelijoilta voi osaa olutta mutta pienin ostettava määrä on kori. Jos haluaa irtopulloja niitä voi ostaa deleistä jotka saavat myydä niitä koska myös myyvät ruokaa ja heillä on ulosmyyntilisenssi. Alle 21 vuotiaat voivat vanhemman tai huoltajan seurassa mennä alkoholia myyvään liikkeeseen, mutta alkoholittoman oluen ostamiseen tai nauttimiseen pitää olla täyttänyt 21, tai voi joutua pidätetyksi. 18 vuoden ikä riittää alkoholin myymiseen kyllä. Myös voi saada syytteen jos alaikäisenä oleskelee alkoholin läheisyydessä, ehkä siinä päätellään, että sen olisi kumminkin juonut.

Myös kakkosolut tunnetaan Yhdysvalloissa, joissain osavaltioissa (Colorado, Kansas, Minnesota, Oklahoma ja Utah) saa myydä ruokakaupoissa ns. low point beeriä jonka alkoholipitoisuus on 3.2% ABW eli painoa kohden joka on siis kotoisammin 4% (ABV) tilaavuuteen. Osassa osavaltioita oli myös sallittua yli 18 vuotiaiden mutta alle 21 vuotiaiden juoda näitä oluita, joita myös kutsutaan three-two oluiksi.

New Jerseyssä alkoholin myyntiä rajataan myyntiluvilla joita on tietty määrä per piirikunnan asukasluku. Eli myyntiluvat ovat kohtuu haluttua tavaraa, koska et voi avata alkoholiliikettä ellei joku lopeta, tai väkiluku kasva, jolloin lupa huutokaupataan. Vuonna 2006 Philadelphian äveriäässä lähiössä lupa myytiin 1.5 miljoonalla dollarilla. Ruokakauppojen välittömässä läheisyydessä harvoin on tämmöistä alkoholimyymälää vaan ne löytyvät kauempaa. Olutta saa yleensä vaan sikspäkeissä, joissain hyvinvarustelluissa kaupossa on tee-oma-sikspäkkisi hylly josta voi valita itselleen sekalaisen sikspäkin. Näitten hyllyjen ongelma on löytää seasta edes kohtuu tuoretta olutta, jos menekki ei ole kova, ne jäävät hyllyyn seisomaan vuodeksi helposti. Samuel Adamssit ja muut vähän isommat löytyvät sikspäkeissä, ja usein myös 12 pullon variety packejä löytyy, melko sopuisaan hintaan ($20) verrattuna Suomeen. Ilmeisesti tämä on vain käytäntö, mikään laki ei kiellä myymästä niitä erikseen mutta sitä ei vaan tehdä, kaikkialla saa kuitenkin 40 unssin malt liquoreita irtokappaleina.

Näitä hulluuksia vasten katsoessa Suomen lainsäädäntö vaikuttaa melko selväpäiseltä ja ymmärrettävältä, ja melkein jopa nykyaikaiselta (paitsi tietenkin 4.7% raja jossa ei ole mitään järkeä). Jossain osavaltiossa on vielä voimassa säännös, että alkoholia pitää tarjoilla ruuan kanssa ennen keskipäivää. Yhdysvalloissakin tapahtuu muutoksia, kesäkuun alussa on tulossa voimaan laki joka tekee kotioluen panemisesta laillista Missisippissa, vielä Alabamassa se on laitonta mutta ilmeisesti siihenkin on tulossa muutos. Ehkä Suomessakin päästäisi joskus siihen, että eri oluiden saatavuus ei olisi Alkosta ja heidän sopimuksistaan kiinni, tämä Vihreiden ehdottama ravintoloiden ulosmyynti oli askel oikeaan suuntaan. Mutta taitaa mennä vielä pitkään, koska virkamiesten ja poliitikkojen mielestä oluita on vieläkin kahta tyyppiä, sitä kolmosta ja nelosta.